Last Days of Summer

Heti alkuun informatiivinen tiedotus: Oon ruokavaliossani tyystin siirtynyt täysjyväpastaan (spagettiin), villiriisiin ja proteiinileipään (siis vaaleiden tovereidensa sijasta). Ja se on tehnyt tosi hyvää. Kehollisesti ja mielellisesti.

Oli aika pitkästä aikaa sotkea väriä päähän.

Näkevätkö silmäni oikein - oliko se leipäjuustosalaatti kera popcornein? (ja vegepihvin). Ruuanlaitto tuntuu edelleenkin kivalta ja terapeuttiselta puuhalta, lähes poikkeuksetta.

Investoitiin kärpäslätkään. Mutta ei sille sitten vissiin ollutkaan käyttöä.

Ampiaisten joukkoitsemurha. (Jos tulevat kotiini kutsumatta sisään ja päätyvät hukkumaan tarjoamaani viiniin, niin ihan itseään saavat syyttää.)

Suuri tarve rillutella, juhlia aamuun.

(Menin eilisillä silmillä kattoo Fuck Parade -teknoparaatia, mutta ei se startannutkaan ajallaan, niin että pakko oli myöntyä ja hipsiä kotiin nukkumaan.)

Tasapainoksi välillä vähän rauhoittumistuokioitakin.

En ehtinyt suppaamaan kuin kaksi kertaa. Tuli loppukesän (joku vois käyttää sanaa syksy!) vilpsakkuus ja aikaisemmin laskeutuva aurinko. Mutta olihan sekin jotain. Mielen liplattelua.

Lähitienoolle avattiin suomalainen baari mustikkalonkeroineen.

Hektistä eloa. Yritin muistaa aina välillä istua omaan hiljaisuuteen. Sulkea silmät ja hengittää.