perjantai 8. kesäkuuta 2018

Jos voisin, purkittaisin hetkiä auringossa


Mikä voisikaan olla ihanampi tapa aloittaa maaliskuu, kuin vaahtokylpy!




Kylpytakki päälle, maski naamaan ja parvekkeelle vilvoittelemaan.


Vaikka edelleenkin vilpsakat pakkassäät hallitsivat, oli siinä hetkessä ja paikassa jotain ihanan keväistä  - suorastaan kuuma auringon säteissä.


Brunssiaika! Äidin maagista munakokkelia, juustoja, ituja, tomaattisalaattia, tuoreita mansikoita ja ananasta. Ja tieysti mimosa jos toinenkin!



Istuttiiin ja nautittiin siinä hyvä tovi. Otettiin erä Suomi-tietokilpailua. En nyt just muista miten siinä oikein kävi, mutta meikäläiasellä oli vähintäänkin vahva avaus.

Lähdettiin liikenteeseen. Oli jonkin verran luppoaikaa vielä käsissä, niin päätinpä sitten viedä vanhempani jättimäiseen naamiaiskauppaan hassuttelemaan. (Deiters, Alexin lähellä - suosittelen!)



Käytiin tottuneeseen tapaan meksikoilaisessa lounaalla. Söin täyteläisen maissikeiton ja olipa se kyllä aika hyvää, vaikka ravintoarvot lienivätkin alaarvoisehkot. Mikko liittyi seuraan ja päästiin ottamaan seuraava skaba, nimittäin keilaus. Meidän tiimi kyllä vei sen, joskin canastassa syntynyttä piste-eroa oli hankala kiriä kiinni.

Viimeinen laji, yatzy, siirryttiin suorittamaan baarin puolelle.



Noo, ei mennyt ihan nappiin se. Syytän näppyläistä tarjotinta. Ne olympialaiset hävittiin siis kuin mitkäkin apinat. No mutta, iltapala-jälkkäriksi vielä tytöt vs. pojat canasta meillä. Minusta tästä kuvasta näkee hyvin kuka oli koko aika tilanteen päällä:


Perjantaina ilmestyi pullatoimitus oven taakse. Keitin kahvit ja teet.


Lähdettiin aurinkokävelylle!




Välillä pistäydyttiin Kastanienalleen pikku butiikeissa. Lounaalle päädyttiin pitkittyneen harkinta-ajan päätteksi johonkin rauhallisessn soppa ja pasta -mestaan.


Linssikeitto oli kelvollista, mukavasti lämmitti. Chai latte täydellistä.

Varsinaisena etappinamme oli luonnontieteellinen museo, jossa olinkin aikaisemmin vieraillut kymmenisen vuotta sitten. Muistelin, että olisi ollut hieman mielenkiintoisempi kohde, nyt se jäi jotenkin vienoiseksi pettymykseksi. Vaikka kyllähän siellä toki katselemista riitti.


Erityisesti purnukkakokoelma, joka ei ollut edelliskerrallani näytillä:













Yritettiin löytää suomalainen kivi, mutta ei näkynyt. Saattelin vanhempani laukkuineen taksille ja jatkoin kohti kotia. Seuraavaan näkemiseemme olikin vähemmän aikaa kuin saattoivat kuvitellakaan...!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>