maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kulttuuria ja kulinarismia berliiniläisittäin


Kolme kuukautta ja 50 astetta sitten saapuivat vanhempani pikku Berliini-visiitille. Tapasimme vilpoisena maanantai-iltana hotellinsa liepeillä, josta suuntasimme ratikalla lempiravintolaani (kyllä, olihan kyseessä toinen kertani kyseisessä paikassa) 1990 Vegan Livingiin.



Makumatka sai kiitosta osakseen. Hyvillä mielin, ravittuna oli oikeastaan ihan mukava hissukseen kuljeskellä RAW Geländen poikki S-Bahnille.




Läksin vielä vieraskylpemään, kun jotensakin kurkkukipuinen ja vilustunut olo. Dm:stä haettiin vaahtoavaa flunssankarkoituskylpyöljyä ja muuta mukavaa ja edullista!


Tiistaina käväsin vielä töissä, loppuviikon olinkin ottanut vapaaksi. Kohtasimme Eberswalderstrassella ja siitä suunnatiin yhteistuumin tuopposille Zum Starken Augustiin.


Kaupan kautta meille kokkailemaan mango-cashew-feta-punakaalisalaattia ja (vege)pihvejä ja chillailemaan ja vähän pelailemaan. Pitihän olympialaiset polkaista canastalla käyntiin.


Keskiviikkona päivän ensimmäisenä kohteena oli Urban Nation - ilmainen nykytaiteen museo, missä en ollutkaan aiemmin vieraillut. Oikeastaan koskaan kai kuullutkaan, mikä vähän nolostuttaa, mutta kylläpä olen hyvilläni, että tuli nyt käytyä! Niin siistejä juttuja!







Lähdettiin siitä etelään päin kohti David Bowien kämppää. Aurinko paisteli ja ilma oli varsin raikas. Etsittiin lounaspaikkaa, mutta ei oikein löytynyt mieluisaa. Oltiin melkein määränpäässä, kun löytyi kelpuuttamamme meksikolaisravintola Zapata tien toiselta puolen.



Oikein jees. 



Siinä hän asui. Oikeastaan pääkohteemme noilla kulmilla oli Bowien kantakahvila Neues Ufer, joka niillä kellonlyömin avautui.


Tilattiin tarkkaan valikoidut kakunpalat, jotka eivät sitten koskaan saapuneet. Kahvit ja teet saatiin sentään. Joskin itseäni selkeästi nuorempi kahvilatyöntekijä halusin ensin tiedustella ikääni (onhan kyseessä tila, jossa sisätupakointi on sallittu). Hölmistyneenä hämmästelin, että siis kuinka vanhako minä olen? Epäröiden vastasin 32, äidiltäni varmistusta hakien :D Tyttö sanoi minun vain näyttävän hyvin nuorelta.



Lämmin tee teki ihan hyvää kurkulleni. Ääneni oli nimittäin melko lailla poissa flunssasta johtuen.
Uudelleen hiotttiin loppupäivän suunnitelma ja otettiin metro East-side-gallerylle. Muurin sillä puolen varjossa oli ihan järkyttävän kylmä. Mutta selvittiin!



Matkan varrelle sattui iso rakennus, jossa mainostettiin olevan näyttely: Kunstraum Kreuzberg. Piipahdettiin tsekkaamaan.


Nykytaidenäyttelyhän sieltä paljastui. Ilmainen! Hämmennys.




Kun niitä kakkuja ei kerran saatu, niin mentiin siitä sitten vohveleille. Olin Grouponista hankkinut kahdelle hengelle alekupongit Wonder Waffeliin. Ei hitto, minkälainen prosessi olikaan valikoida kahdelle hengelle täytteet ja pieleenhän se menikin kun jotenkin yritin ja ymmärsin kahdet täytteet samaan aikaan ilmoitella.


Joo, olihan se, melkoinen pommi! Eipä paljon sokerihammasta jäänyt kolottelemaan. No, tulihan nyt kerran koettua, ja oli toi oma nimi tuossa kiva.

Illalla sitten canastan jatkot. Ei auttanut portviinitkään, kun meidät rökitettiin.


Kevennykseksi vähän mini.kickeriä.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>