lauantai 24. maaliskuuta 2018

Muuan kuvan ilmiintyminen ja muutama muu marrasmuisto



Jouduin inspiraation valtaan, kerran jos toisenkin. Maalasin kuvan. Muiston jos muutamankin.







Pelastettiin Berliini zombeilta. Voitonjuhlassa nautittiin itsetehtyä kasvispitsaa. 


Ja suomalaista viinaa.


 Minä juon kaiken. Ja tanssin pääni pyörryksiin.


Lopulta olemme kuitenkin yksin. Mutta ei tänä iltana.


Eikä sinä toisenakaan.




Voidaanko kuunnella se biisi?


Pliis?


Lauantai on hyvä työpäivä. Minä tiedän sen. Seesteinen, esteetön.


Tiimipalaverissa syödään keksejä ja juodaan teetä. Ennen kuin suunnataan ulos kera pussukoiden - hyvyyttä ja kaikkea tarpeellista kodittomille. Välittämistä, vähäsenkin.


Mehän käymme töissä. Voimme maksaa itse omat ateriamme. 


Silti tuli vähän masentunut ja avuton olo pussukoiden loputtua. Kaikkia ei voi auttaa. Vaan minkäs teet? Minun kalja on kylmää ja ruoka lämmintä. Parempi siitä on nauttia kuitenkin.


Jalalla koreasti.


Heräsin. 

Näen geometriaa ja harmoniaa ja arvostan.



Pääsin maalaamaan sisäisen maailmani. 


Samalla soi joku kiva saksalainen biisi. Ihan uusi minulle, ihan täydellinen siihen hetkeen. Maalaamani viivat hytkyivät musiikin tahtiin. Zoomasin lähelle ja kauas, ylös ja alas ja ympäri ja se oli kaikki niin kaunista. 


Vähän korkeampaakin kulttuuria Suomen kunniaksi.




Olihan se, mukava maanantai, kertakaikkiaan! 

Ruoka on pyörinyt mielessä, niin kuin aina. Mutta ehkä sittenkin aavistuksen verran eri kantilta - tarkkaavaisemmalta. 


Edullisuus ja ravintoarvot ovat kiinnostaneet. Yksinkertaisuus. Kerroinko jo? Instagram: ihan tavallinen suolapähkinä

Teetä, rakkautta ja perusasioiden ääreyttä.


Koska rakkaus on mitä sä oot. Ja siihen vastatakseen pitää koittaa tarkastella itseään myös vähän ulkopuolelta. Haastavaa mutta palkitsevaa, luulisin.


2 kommenttia :

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>