lauantai 27. tammikuuta 2018

Missä olet Laila-Väinö?




Aika, koko aika



Horjahdin huolieni päälle.




Tänään en erota itseäni ikkunoiden heijastumista. 




Shakkipeli jäi kesken kun synnyin.


Lunta tuli vaakatasossa.




Hajoittavat sanat. Kohoan hiukkasena ylös. Kylmyys tekee minusta lumihiutaleen, joka laskeutuu poskellesi, märälle mättäälle.



Etkä edes katso, ennen kuin lähes huutaen kysyn: Mikäs sun nimes olikaan?
Suusi on täynnä punakaalia ja valmiiksi mietittyjä vastauksia. Ihastut kuitenkin.




Kohotan maljan, roséviiniä. Vaikka punaviini pinttynyt huuliini.



Kellarissa lämmitellään puita. Katutasolla kokataan illallista, neulotaan sukkia ja hypitään hyppynarulla. Yläkerrassa keijut tanssii, vittuilee ja heittää toistensa päälle taikapölyä. Ja hernekeittoa.


Se kun nytkähtää unissaan, on oikeasti reset, joka koitetaan naamioida unessa putoamisen refleksiksi.




 Kiehtovat, optiset harjat.



Olympus photography playground palasi Berliiniin viime syksynä - jee! Toivottavasti ensi vuonna taas.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>