sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Läpi kylmän ja pimeän talven


Tai ehkä ensin tuli pimeys, ja sitten kylmyys. Harmaus on ollut kuvioissa myös ihan kiitettävästi. Mutta olen selvinnyt! Ja olen tässä nyt, täällä taas, ja ajattelin, että voisin vaikka vähän saattaa blogiani ajan tasalle.


Joulu on jees, mutta muuten talvi on inhokkivuodenaikani. En vain kestä pitkittynyttä kylmyyttä, kuivuutta, pimeyttä. Olen kahlannut taas kauden läpi (almost there!) kirkasvalolampun ja nenäöljysuihkeiden avulla ja keskittymällä nautiskelemaan kaikesta muusta.


Olen tanssinut ystävien kanssa. (Mm. Saara Aalto -kisakatsomon jälkitunnelmissa.)


Iloinnut siitä, kuinka kivat työkaverit minulla on ja kuinka joka maanantai miellyttävän työilmapiirin tähden on mukava mennä töihin, vaikka muuten huvittaisi jäädä peiton alle lämpöön.



Vuosi vaihtui influenssassa. Viikko kuumetta ja sen päälle pari viikkoa köhää. Enpä olekaan naismuistiin ollut noin kipeenä (normaalisti minuun iskee vain perusflunssa). Tänä vuonna voisi harkita rokotusta, kun sen kerran ilmaiseksi työpaikalla saisi.




Tänä vuonna päätin lähteä Suomi-jengimme mukaan Grüne Woche -messuille. Järjettömän isot maatalousmessut pidetään joka alkuvuosi Berliinissä.

Ei oltaisi mitenkään ehditty käymään koko aluetta läpi yhdessä päivässä, joten keskityttiin oleelliseen: aloitettiin viinipuolelta, jossa saatiin maistella kuohuvaa, sherryä ja portviiniä. 


100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Suomikin oli hienosti edustettuna ja sille osastollehan mekin sitten jämähdettiin.


Matkaan lähti ruusunterälehtihilloa (johon aivan koukutuin!), puolukkaketsuppia, mustikkasinappia ja Mikolle pari pienpanimo-olutta.


Teerenpelin PyyGin maistui ihan Suomelta - olihan valmistukseen käytetty mm. koivunlehteä ja puolukkaa!

Seuraavana viikonloppuna olikin firman talvijuhlat, teemanaan tällä kertaa 50-luku ja retroilu. Raumklang oli vuokrattu käyttöömme. Todella viihtyisä paikka!


Aika monta moscow mulea tuli nautittua. Olin kuitenkin ihmisten aikoihin kotona (ehkä klo 3?), sillä olihan seuraava päivä tärkeä päivä: UMK finaali.


Olisin toivonut My First Bandin voittoa, kun kovin hyvälle tuulelle biisi minut sai, ja tanssituttamaan laittoi. Lauri Yrjölästä pidin myös. Norma John oli hieno esitys, joka kirvoitti kyyneleen jos toisenkin. Omalla listallani kolmantena, mutta iloinen olen Suomen valinnasta! Kerrankin hieno teos eikä jotain jonninjoutavaa renkutusta. Olisi kiva vaan saada viisuihin jotain nopeatempoista, raikasta ja yllätävääkin, ettei jää dramaattisten voimaballadien kokoontumiseksi tänä vuonna (aina sitä pitääkin ottaa edellisvuoden voittajasta mallia...)



Tämän vuoden projektina päätin ottaa selfien per päivä ja postata sen instaan. On mielenkiintoista tutkia selfiekonseptia ja sen ulottuvuuksia, mutta myös tulla entistä tutummaksi itsensä kanssa. On myös jännää kuinka ihmistä, joka ottaa selfieitä pidetään helposti pinnallisena ja jotenkin vajaaälyisempänä. Yleisesti ottaen en oikein ymmärrä ihmistyyppiä, joka ärsyyntyy toisten tekemisistä, vaikkei näillä tekemisillä ole minkään sortin vaikutusta ärsyyntyneen henkilön elämään. No mutta, katsotaan mihin tämä projekti vie (ja saanko oikeasti sen vietyä loppuun!).

Vuoden lupauksena aion taiteilla enemmän. Jos kerran kuukaudessa jotain saisi aikaiseksi, olisi aika hieno homma.

Tammikuussa väsäsin lasimaalaukset keittiöön:



Helmikuussa pimppasin repun - Maalasin mustaksi ja ompelin nuo kangasriepaleet kunnollisesti kiinni.


Alunperin tuo on sininen Nordea-reppu, jonka voitin muuan elokuvakilpailussa, sarjassa paras musiikkivideo :D

Tavoitekin minulla tälle vuodelle on, mutta sitäpä en tohdi ennen toteutumistaan paljastaa.


Kipelyn jälkeen on aina niin tuskaisen hankalaa kunnostautua ja palata takaisin eritoten urheilurutiineihin. Mutta lopulta siinäkin onnistuin. Uusia lajejakin on kokeiltu: STRONG by Zumbaa - tykkäsin! ja tankotanssia, joka ei ole meikän laji eikä tule olemaankaan :D Eihän siitä mitään tullut: ei ole riittävästi käsivoimaa, venyvyyttä ja varmaan vähän turhan raskaat rakenteetkin. No mutta, on se virkistävää olla jossain surkeakin. Ja olipahan humoristinen tunti se.




Palasimme taas arkikeittorutiiniin. Siis tämä herne-pinaattikeitto, kuinka käsittämättömän hyvää! Ja simppeli kun mikä (persiljatkin jätin reseptistä kun ei ollut saatavilla).


Tilasin uuden vanhan Canon ixuksen, vaikka tiedän, että taas jossain vaiheessa kosahtaa objektiivivirheeseen, mutta nyt olen taas kokonainen, tuntuu. Sitä paitsi oli varhaisempi malli, joten halvalla läks, 50 eurolla. Mistä tulikin mieleen, että yks lauantaiaamu töihin kävellessä löysin kadulta viiskymppisen!


Kasvi on taas villiintynyt. Odotan kevättä ehkä enemmän kuin koskaan! Välähdyksiä auringosta on muutaman kerran sattunut kohdalle, mutta kuinka odotankaan sitä kun se kunnolla alkaa: auringonlämpöä, linnunlaulua, luonto herää eloon ja voin mennä pyörällä töihin. Eikä tule liian aikaisin pimeä.

Eipä muuta tällä kertaan. Palataan toivottavasti pian :) Nauttikaa sunnuntaistanne!


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>