lauantai 26. syyskuuta 2015



Hyvä fiilis ft. huono olo


Jokunen viikko sitten koitti tapahtuma, johon olin koittanut valmistautua kuukausia! Kyseessä oli firmajuoksu, eli 6,5 km juoksutapahtuma, johon töiden kautta sai ilmoittutua. Ja koska eräänä toukokuisena tiimi-iltana olin hiprakkapäissäni sopinut asiasta, niin ei auttanut muu kuin pitää sanansa.

Tuo päivä vaan koitti kovin pian. Valmistautuminen jäi lähinnä henkiselle tasolle, jos sillekään. Kyllähän minä jokusen kerran kävin juoksentelemassa, mutta en kyllä ollenkaan niin paljon kuin olin ajatellut.

Kaikki mahdolliset extra-aseet tuli siis tuona päivänä käyttöön. Valmistin itselleni varsinaisen tehosmoothien evääksi.



Tätini lähetti minulle tämän näpsäkän blenderin, josta on kyllä ollut tosi paljon iloa! Vihersmoothien lisäksi olin tilannut Suomesta Vire tee-inkiväärijuomaa, josta saisin työpäivän jälkeen energiaa koitosta varten.


Säät eivät ihan täysin suosineet. Paikan päälle päästyämme alkoi sataa, tuulla ja taisipa jyrähdelläkin pari kertaa. Ei ollut ehkä ihan ideaalista odotella reilun tunnin verran märissä kamppeissa.


Vaan onneksi sade lakkasi juoksun ajaksi. Vihdoin päästiin juoksemaan. Ja se oli ihan mieletöntä! Mulla oli tarkoin valitut juoksubiisit soittolistallani, mutta eniten energiaa sai kanssajuoksijoista. Siis ihan mahtavaa! Loppu tuli oikeastaan ihan yllättäen, koska jotenkin missasin 5 km:n kyltin. Viimeiset 200 metriä juostiin Olympiastadionilla! Sanoinkuvaamaton tunne.


Oma tavoitteeni oli päästä alle 40 min ja sehän täyttyi hienosti. 36:57 oli aikani ja koko matka tuli juostua. Nyt oikeastaan ehkä jopa vähän harmittaa, sillä puhtia olisi riittänyt varmaan nopeampaankin menoon. Totta puhuen luulen kyllä että hienoon suoritukseeni vaikutti sekin, että siinä odotellessa oli tullut jo melkoinen pissahätä ja halusin vaan nopeasti vessaan.

Maalissa odotti mitalit, alkoholiton bisse (joka maistui siinä hetkessä taivaalliselle!) ja taivaan totaalirepeäminen.

Juoksun jälkeen oli niin euforinen fiilis, että tuli sellainen olo, että haluis vaan juosta joka päivä. No, enpä ole juossut kertaakaan (tosin on minulla ollut syyni). Mutta alan kyllä juoksemaan. Ja ens kerralla ehdottomasti kans mukaan!


Muuan perjantai Miia kysyi minua ex-tempore kanssaan kutsuvierastapahtumaan, jossa esitettiin joku lyhytdokumentti. Siellä (Prince Charlesissa) oli musiikkia, ilmaisia juomia ja ihan hemmetin hyviä vegeburgerinpuolikkaita.


Tapahtumaan jälkeen jäätiin mestoille tanssimaan Dimitri from Parisin biittien tahtiin. Tosin pariin otteeseen piipahdettiin haistelemassa KitKat Klubin edustalla mikä fiilis ja lopulta päädyttiin sinne vielä aamu-uinnille. Siellä oli joku vuosittainen gay-juhla, mutta ajateltiin, että kyllähän me nyt Miian kanssa sinne mahdutaan. Itse asiassa taidettiin ajatella, että läsnäolomme on bileille suorastaan välttämättömyys, niinpä puhuttiin itsemme sisään alle puoleen hintaan (norm. 25 EUR/hlö!) Legendaarinen ilta!


Geokätköjä on löytynyt. Ja ollut löytymättä.



Kipeiltyäkin on tullut pitkästä aikaa ihan kunnolla. 


Koitin lääkitä kipeää kurkkuani rommitotilla, mutta innostuin vähän ehkä liikaakin, seurauksena äänenmenetys. Kävin vielä pari päivää töissäkin kähisemässä, mikä mahdollisesti oli erhe. Nyt olen saikulla puhe/liikunta/juhlintakiellossa.


Niin se vaan on, että lepo on parasta lääkettä. Olen nukkunut ihan tajuttomia määriä ja melkeinpä odottanut vaan, että pääsee taas nukkumaan, kun voi katsella niin kiintoisia unia. Mitäkö mieltä olen tv-tarjonnasta? Katselulistalla on ollut Vain elämää, Posse, Noin viikon uutiset, Naurun tasapaino, Suomen täydelliset venäläisnaiset, Hottikset, Ensitreffit alttarilla, Voitolla yöhön ja Antti Holma Show. Jeesatkaas hei vähän - mitä muuta voisin kattoo? Pitäs olla hauskaa/viihdyttävää/aivotonta mutta jotenkin kiintoisaa.


Inkivääriä ja teetä on tullut kulutettua jonkin verrran. Ja tätä. Huhhuh, siinä on ollutkin naurussa pidättelemistä, kun Mikon herättyään ilmoille kajahtaa tolla "nais"äänellä "Huomenta kulta!". Ja Mikon ojentaessa mulle jotain "Kiitos!".

Muutoin kotona yksin ollessani oon huomannut, että mulla taitaa olla sellainen tapa, että kuiskin paljon ittekseni. Koko aika tekee mieli supattaa jotain. No, olen suht hyvin onnistunut itseni hillitsemään. Ääni näyttää palaamisen merkkejä! Jee!



Translation: 
  • Because of a drunken agreement I had signed up for a 6,5 km company run. I would have had time to practice more but I somehow just didn't go running as often as I would have wanted. However, I did reach my personal goal, which was under 40 min. Reaching 36:57 I was incredibly proud of myself. And I even thought I could have done better as I somehow missed the sign for 5 km and suddenly it just ended. The last 200m we were running in the Olympic Stadion, which was just way beyond awesome! Thanks to a green smoothie and a special drink from Finland I managed it all. Well, I also really had to pee and just wanted to get to the toilet asap. 
  • Miia took me to a nice party where we watched a short music document, had some free drinks and continued the night in Prince Charles with Dimitri from Paris playing really nice music. After lots of dancing we ended up in KitKat for a morning swim. What a legendary night!
  • I've been finding and not finding geocatches.
  • And I've also been sick for real after a while. At the moment I'm not allowed to use my voice, do sports or party. Rest is good. I've been sleeping super lots, watching Finnish telly, drinking lots of tea and communicating with Mikko using this (choose "nainen" for "female" voice). 



5 kommenttia :

  1. No mites Martina ja hengenpelastajat? Paratiisihotelli tais alkaa ens viikolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainii! Se vaan unohtu mainita :D Noo, tiistaina palaan jo töihin. Odotan silti innolla ja ilolla Paratiisihotellii xD

      Poista
  2. Flunssa-aalto taitaa kiertää vähän kaikkialla, myös täällä Suomessa. Itekii olin tässä about viikon flunssassa, tosin meikäläisellä oli sellanen hölmö flunssa et ei oikein ollu mitään suurempia oireita, vaan pöhnä olo ja sit siirty vuorotellen nielusta kurkkuun ja kurkusta nieluun. Välistä kurkkukipu hävis ja sit se tuli taas takasin. Nyt oon taas terve.

    Mut ite tuossa innostuin Netflixistä kipeenä ollessa (Blurayn kutta saa kätevästi Netflixiä katottua, ku vaan saa siihen nettiyhteyden) ja sieltä kaivelin esille sellasen sarjan ku Dead Like Me. 2 kautta vuosina 2003-2004 + yksi elokuva. Tykkäsin kovasti. En siun tv-mausta osaa oikeestaan sanoa mitään, mut testaa toki mikäli on uus tuttavuus. Ideana lyhyesti on se, että Gergia "George" Lass kuolee 18-vuotiaana, mut jää kuitenkii tänne toimittamaan viikatemiehen virkaa. Ite tykkäsin erityisesti siitä, ettei hahmot ollu kliseisiä vaan todella persoonallisia ja erilaisia :) Showtimen sarjat tuntuu olevan laadukkaita, vaikka toistaseks tän lisäks oon kattonu vaan Dexteriä ja Nurse Jackie'tä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi anteeks, minult on ihan tyystin unohtunu vastata tähän! Toivottavasti oot pysynytkin terveenä :) Kiitos suosituksesta, joskin tuntuu, että voi olla vähän turhan jännä / synkkä mun makuun. Tykkään katella hömppää, komediaa ja draamaa.

      Poista
    2. Ja mie unohin kokonaan kommentoineeni tähän :D Mut tuo on kyllä komediaa! Mustaa huumoria ehkä enemmän. Miusta se oli oikein mukava ja erilainen ohjelma eikä niinkään synkkä, vaikka aiheena onkii kuolema. Mut se on kuvattu mukavasti eikä ahistavana :)

      Poista

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>