perjantai 1. elokuuta 2014



You can tell the sun in his jealous sky

Kesä osa kaks

Kesän kakkosvaihe alko silleen, että naapurissa oli bileet eräänä perjantai-iltana. Ajattelin, että kaksin tai kolmin tohtisi liittyä seuraan kivuttomammin, joten kutsuin luokseni tyypin jos toisenkin ja niinpä loppupeleissä laajennettiin bileet kolmen kämpän kerrospippaloisiksi.


Olihan hauskaa. Ja porukkaa. Ja aamuun meni arvatenkin. Nimittäin kun aamu alkaa sarastaa niin tällä tytöllä on taipumus hakeutua pianon ääreen. Jokunen tunti tuli vissiin toimitettua Spotifyn virkaa.

Video: Leo

Seuraavana päivänä heräsin joskus iltapäivästä UV-valon hohteessa. 


Laitoin kivat vaatteet päälle, Jammailu-radion korville ja pyöräilin kauppaan ostamaan huulipunaa ja limpskaa. Muita päivän suorituksia oli jätti-salaatin väsääminen (kaikilla herkuilla) sekä tomaatin tarkkailu.

Useampikin raakile siellä niin!

No sitten koitti loogisesti sunnuntai, merkittävä päivä saksalaisille, koska jalkapallo. Meidän jengin aatoksissa oli mennä kattelemaan matsia Tempelhofin Biergarteniin ja reippaina tyttöinä Hannan kaa päätetiin, että myöhän mennään sitä ennen rullaluistelemaan. No ei sit menty, koska just kun päästiin puiston porteille, niin alkoi sataa. Tehtiinpä sitten uukkari ja suunnatiin kaljakaupan kautta kylpyyn.


Oikean väriset vaatteet päälle ja sitten metsästämään vaihtoehto B:tä , eli baaria, jossa olisi vielä tilaa katsoa peli. Päädyttiin Neuköllnin Ä:hän, jossa oli vielä kellarissa oivasti tilaa (tästä ei moni tuntunut tietävänkään, mutta sattumalta kuultiin henkilökunnan jollekin toiselle vinkkaavan alakerrasta - sinne siis!)

Oli kyllä rasittava peli, kun ei niitä maaleja syntynyt. Luojan thänks ei kuitenkaan mennyt rankkareiksi. Kun poistuttiin baarista, oltiin vähän ihmeissään kun ei kaupunki sen kummemmin räjähtänyt. Tuntui että meidän Suomi-tyttöporukka oli eniten kikseissä.


Mm. S-Bahnissakin eräs saksalainen nuori mies sanoi, että saksalaiset on niin tunnollisia, ettei voi juhlia, kun pitää huomenna mennä töihin. Jahas.

Miian kaa ruvettiin siinä sitten vähän harjoittamaan tutkivaa journalismia: lähdettiin kattelemaan mikä meininki muualla on ja olihan sitä voittofiilistä sentään havaittavissa:



 
Sitten koitti maanantai, enkä muistanutkaan että tuossa päivässä olisi ollut mitään sen kummempaa, vaan joku siitä sitten muistutti, että mullahan on muka-nimipäivä!

Otin itsestäni potretin "On ihanaa olla Alise!".  Sillä aika lailla, toisinaan, vähän mymmelimäisesti  ajattelen niin.

Äiti laittoi hemmottelurahaa. Niinpä meni töiden jälkeen kauppaan ostamaan pari somaa kukkasta. Ja jäätelöä, jollaista en koskaan aikaisemmin elämässäni ollutkaan raaskinut ostaa.

(Ja vain kerran aikaisemmin elämässäni olen saanut Ben & Jerry's -jätskiä maistaa: Oltiin asuttu Berliinissä ehkä kuukausi, olin vatsataudissa ja mieleni teki jäätelöä. Mikko toi minulle kiskalta, mutta en pystynytkään sitä syömään - vain vähän nimeksi maistamaan. Sinne meni hukkaan: jääkaappiin sulamaan.)

Mutta tämä Peanut Butter Cup! Taivas varjele!! Oli niin aah, että piti käydä viikolla toinenkin purkki kaupasta kipaisemassa. Laskeskelin nimittäin, että hemmottelurahaa oli sen verran kyllä vielä jäljellä.

Sitten leikin ittekseni vähä prinsessaa kotona.


Tiistaina matkasin töistä Wittenauhun ja sieltä pikkupuiston valoisalle, lähes taianomaiselle aukiolle.


Sinne oli kaksi muutakin tyttöä päätynyt, mukanaan kassillinen pesisvarusteita. Kopiteltiin ja harjoiteltiin lyöntejä ihan hyvän aikaa. Arvioisin, että mun osumatarkkuus lyönneissä on n. 10 % ja semmosia ihan hyviä löyntejä 1%.

Ei ollu pesis koulussakaan mun laji ikinä ei tod! Vai miten se nyt sitten sopisi henkilölle, joka ei osaa heittää, ei osu palloon, eikä osaa ottaa koppia ja on keskivero juoksija. Oh well, olen päättänyt, että nyt tai ei koskaan, kun tällainen mahdollisuus kerran tarjoutuu, niin on vierottauduttava näpy-taktiikasta!

Viikko jatkui urheilullisissa merkeissä kun torstaina töiden jälkeen toteutettiin Hannan kaa meidän rullaluistelu-unelmaa.

Photo: Hanna

Mentiin siis Tempelhofia ympäri ja oli aivan ihanaa!


No ehkä vähän kiitoradallakin piti pyörähtää. Mun polvi-ja kyynärsuojat oli jotain lapsiversioo, vaikka kokona olikin M. Päättelin kuitenkin, että liikkuminen sujuu paremmin jos raajoissa kiertää veri, joten mentiin rannesuojilla ja kypärällä vaan ja hyvin suju!


Mentiin semmoin puoltoist kiekkaa (6km / krs) ja sitten vaihettiin. Mie hyppäsin Tiinan pyörän satulaan (hyvä pyörä muuten! vaikka takarengas vähä vongsahtelikin) ja Hannakin pysy rulliksilla pystyssä vaikka ne oli about 5 nroo liian isot... Oltiin silti molemman yksimielisesti sitä mieltä että rullaluistelu oli kevyempää kuin pyöräily, joten. TÄÄ ON PAKKO OTTAA UUSIKS, ja pian!! :)


Translation: Summer part2:
  • There was a party at neighbor and I was allowed to invite a few people as well. In the end I invited quite many so we ended up expanding the party to our flat. So much fun. And it lasted till the morning of course. I have this habit that I when the sun starts to rise up I will find me way to the piano and so I was replacing spotify for some hours in the morning... :)
  • The next day I woke up in the afternoon in black-light, put some fun clothes on and headed to shop some lipstick and lemonade, dancing to Jam FM. Otherwise I just made a huge salad all inclusive and watched out tomatoes grow.
  • Sunday was sort of a big day for Germany because of football! Our plan was to go to Tempelhof biergarten to watch the match. Before that we wanted to do some sports with Hanna and headed there beforehand with my roller blades. Unluckily it started raining right before we arrived there. So we made a U-turn and headed to bath via beer shop.
  • Our plan-B was to find a bar in Neukölln where we could still fit in to watch the game. The cellar of Ä was just perfect!
  • After the victorious match we were a bit disappointed how people reacted: no one was really going crazy or crying out of happiness. So me and Miia went for a little tour to see how the victory was taken in Mitte. And turned out some people really were happy!
  • I had already forgotten that on Monday it was my almost-name-day. My mom transferred me some money to do something luxorious, so I bought two flowers and ice cream that I never thought I could afford. And it was frigging yummm!!!
  • On Tuesday I headed after work to a cute little meadow in Wittenau to practice some Finnish baseball. Although I suck at it, it was so much fun! (I hated that sport at school and I think it's about time to change that!)
  • And on Thurday we finally fulfilled our dream of rollerblading with Hanna. Went around Tempelhof and it was just pure love! So much more nicer than with bicycle. This we need to do more often, for sure!

9 kommenttia :

  1. Prinsessapäivä ja luistelua kiitoradalla! Mäkin haluun!

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa kylään niin voin järjestää molemmat ;)

    VastaaPoista
  3. Haha, nyt sattumalta huomasin tuolta juutuubista kun Ketonen tai Myllyrinne tylyttää berliiniä. Missäs moinen mielipiteiden vaihto tapahtui? Oliko herralla paljonkin päteviä argumentteja? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingissä tapahtu, Olihan tuolla jokunenkin argumentti, mutta niiden pätevyydestä voi olla montaa mieltä ;)

      Poista
  4. Oikein hjuvat Sting- ja Lauper-tulkinnat. Oletko muuten ihan varma ettet ole syntynyt 70-luvulla? Kun niitä Donkkareitakin ja ties mitä vielä kuuntelet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, kiitos! Kyl miä aika varma oon.. :) Ties mitä kuuntelen kans mm. biitlessii.

      Poista
  5. Ekaa kertaa touuuuudella pitkään aikaan, nyt siis aikuisilla korvilla, kuuntelin tämän levyn ja totesin että on kyllä ihan legendaarisen hyvä. Mitäs tästä tykkäät? https://www.youtube.com/watch?v=e81FKUV77Vo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Valitettavasti tämä video ei ole saatavilla maassasi, koska se voi sisältää SME-musiikkia, jonka käytön ehdoista emme ole sopineet GEMAn kanssa."

      Mut juu, en oo koskaan kunnolla kuunnellutkaan Hanoi Rocksia, mutta voisinpas kyllä koittaa!

      Poista
  6. Ah ai niin tosiaan, olin jo unohtanut saksan naurettavat sensuurit. Two steps from the move ja Back to mystery city levyt. Kasarimahtavuutta, ja suomen ainoat oikeat rokkitähdet. Ei kyllä ikimaailmassa voisi uskoa että Andy McCoy on joskus säveltänyt paljon hienoja biisejä, kun äijän menoa seuraa.

    VastaaPoista

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>