keskiviikko 19. maaliskuuta 2014



Itku pitkästä ilosta ja muita mietteitä



Itku pitkästä ilosta ja stressin laukeamisesta. Toissa viikonloppuna itkin. Itkin oikein paljon, niin että itku huipentui ihan paniikkikohtaukseen. Raajat puutuivat ja suu jäi hetkeksi mutruasentoon. Se oli aika dramaattista, mutta oikeastaan teki hyvinkin hyvää. Itku usein tekee. Kolmen kuukauden kämppästressin vihdoin lauettua olo oli hieman tyhjä ja niin mieleen jäi tilaa pienelle surumielisyydelle, väärällä jalalla nousemiselle.



Mutta itkeminen helpotti. Sitten tuli tyyneys ja hymy. Ja hyvä ruoka ja parempi mieli. 



"Haluaisin oppia epäitsekkäämmäksi", kirjasin pieneen muistikirjaani. "Ei pitäisi ärsyyntyä toisten virheistä, sillä itsekin teen jatkuvastai asioista väärin." Minulla on taipuvaisuutta päällepäsmäröintiin. En haluaisi tuota ominaisuutta itselleni niin voimakkaana.




Haluaisin oppia pois siitä, että minua ärsyttää kuinka aamuisin S-Bahnissa katusoittajat soittavat päivästä ja vuodesta toiseen samoja kappaleita. Joskus musisoijia on vieläpä molemmin puolin - seuraavassa oviaukossa niin edessä- kuin takanapäinkin, enkä minä siinä välissä voi nauttia omasta kuulokemusiikistani kun hanurit ja trumpetit peittävät kaiken alleen. Mutta miksi minua ärsyttää niin paljon? Jospa vaikka joku muu kanssamatkustaja noista esityksistä oikein kovasti nauttiikin, kuulee Hit the Road Jackin ensimmäistä kertaa elämässään, niin eihän tuo silloin läpipahaa voi olla.




Enimmäkseen minua on kuitenkin vaan viluttanut. Mutta onneksi siihen tepsii keinot monet, kuten vaikka Alisen "kaakao": kuumensin kahdelle henkilölle soijamaitoa, sekoitin siihen aitoa kaakaojauhetta ja kuumensin mukana kokonaisen punaisen chilin parissa siivussa ja ison palan inkivääriä. Koristelin maitovaahdolla ja kanelilla. Olin niin tulista, että alkoi hihityttämään. Kapsaisiini rulets. Mikko sanoin, ettei moinen ollut kaakaota nähnytkään, mutta joi kiltisti kuppinsa tyhjäksi. Ja miksipäs ei olisi juonut - sehän oli ihanaa!



Onks mun tukka teijän mielestä vihree vai turkoosi vai mikä? Ihmiset sanoo sitä vihreäksi. Ja minua Aliisiksi.


P.S. Vielä on aikaa osallistua äärimmäisen kutkuttavan jännittävään arvontaan, jonka tulen suorittamaan tulevana sunnuntaina kello 16:00 paikallista aikaa.


Translation: I have been crying and thinking. I find crying good, it's purifying. I've been thinking I must find a way to become more non-selfish and that I wouldn't want to get annoyed by things such us someone doing something wrong (because I do things incorrect myself, too!) or buskers playing in the S-bahn the same songs every morning and every year so that I can't hear my own music and thoughts (because someone might like that and maybe that someone hasn't heard those songs before). Otherwise I have felt cold. Luckily there are things like Alise's "hot chocolate" that keeps one warm (soy-milk, cocoa powder, ginger, chili, cinnamon), it was so hot it made me giggle - gotta love capsaicin! Btw, do you think my hair is green or turquoise or what? They call it green and me "Aliis".

4 kommenttia :

  1. Ihana postaus! Ja hieno tukka, vihreä mun mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 ite luonnan tän tukan jotenkin turkoosiksi, kun kerran väripurnukassa niin lukee :)

      Poista
  2. Mun mielestä tukkasi on enemmänkin siniseen kuin vihreään taittuva turkoosi, mutta oon huomannu että monesti muut ihmiset näkee vihreänä sen minkä minä sinisenä.. kumma juttu. Kivanvärinen se on joka tapauksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa! Oot varmaan eka joka sanoo noin :D Meillä on varmaan samanlainen harvinainen värisilmä.

      Poista

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>