torstai 6. helmikuuta 2014



T niin kuin talvi ja tyttö


Meinasin kirjoittaa, että taikatalvi, mutta no jaa... stressien talvi tää on ollu... pitkälle venähtänyt tietämättömyys on stres-saa-vaa.  Haluan pahoitella tätä päivitystahtia myöskin. Ei ole oikein hirveästi pystynyt keskittymään. Mutta juu, harmittelut sikseen, koitan tässä hetkisen uhmata mieltä ja keskittyä heittämään tällaisen kuvakollaasin männäviikoilta, vaihteeksi.


Talvi se oli juu! En niin kovin innoissani ollut, vähän ehkä katkera mustan joulun Suomessa kokeneena. Mutta onhan se valkoinen peite nätti. Kaikkialla valoisampaa ja puhtaampaa.


Räkättirastas on saapunut talvivieraaksemme, sanoo naapuri. 

Eräänä lauantaiaamuna vastapäisen puiston pikkulammikko oli jäässä ja siinä oli luistelijoita auringonpaisteessa hyörimässä. Hymyilytti.

Huomion kiinnitti myös tämä morning view:


Evässalaatin osilta olen tehnyt back to the basics - käännöksen:


Laitan salaattiin salaattisekoituksen lisäksi esim. kurkkua, porkkanaa, selleria ja retiisiä, raejuustoa ja pähkinöitä. Ja jos en balsamicoa ja kylmäpuristettua öljyä, niin vaikkapa valkosipulista yrtti-salaatinkastiketta. Hyvvöö! Niin kuin tämä välipalasnäksikin:


Raejuusto + kuivapaahdetut maustepähkinät + kurkku

Jostain syystä tällä hetkellä ei tee yhtään mieli salaatissa tomaattia, maissia, mozzarellaa, tonnikalaa eikä liiemmin kanaa, avokadoa, paprikaa, hedelmääkään. Erikoinen tilanne.


Lankuttamista olen jatkanut suhteellisen ahkerasti:


Vaihdoin kahden toiston taktiikkaan. Viime viikonlopusta tosin aukesi muutaman päivän rako, kun piti keskittyä juhlinitaan ja sen jälkeen sairasteluun.



Oli meillä pitsaperjantaikin. Tommonen setti vedettiin kahteen pekkaan yhdessä hujauksessa. Ja jälkkäriksi lempijälkkäriä, eli tummaa suklaatia maapähkinövoihin dipattuna.



Sit mie läksin ex tempore kollegojen tykö kotibileisiin, kun tajusin, että mie sosiailisoidun nykyään vähän liian harvoin. Laitoin mun kotoisan eläinhaalarin päälle, että varmasti pysyttelisin poissa baareista ja klubeista, mutta jouduin silti baariin, kun meno kämpässä olikin sikseen ehtinyt hyytyä.


Siellä myö sitten istuskeltiin.


Itse asiassa taisin kyllä enimmäkseen tehdä jotain muuta kuin istuskelua...:




(Seurauksena mustelma nenänvarressa ja polvessa...)

Koska olen aina niin optimisti niin toivon, että tää talvi tästä vaihtuu kohta elämäni kevääksi!


Seuraavana päivänä...

Photo: Mikael

Käytiin syömässä Berliinin parhaat burgerit The Birdissä. Mitä tähän muuta sanomaan, kun että suosittelen. (Kannattaa tehdä pöytävaraus.)


 Photo: Mikko

Käytiin myös keilaamassa. Tein yllättävän monta kaatoa ja kaksi jopa peräkkäin! Loppuilta hillutiin ja jammailtiin karaokekopissa hienot viisi tuntia... Seuraavana päivänä oli vähän kurkku kipeä. Ja pää, hammas ja alapää.

P.S. Peukut pystyyn, eiks je!


Translation: Sorry about the silence. I have just been a bit stressed out for several months now. It is very stressful not to know what is going to happen... Anyways, we have had our winter and I have tried to take it easy, but last weekend I was seen running and jumping in a bar wearing an animal suit, eating the best burgers in town at The Bird, bowling pretty well and finally singing in a karaoke cabin for 5 hours. No wonder almost every part of my body was aching the next couple of days... P.S. Being an optimist I am hoping that this stressful winter will soon turn to a springtime of my life. Cross your fingers for me, plz!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>