keskiviikko 6. marraskuuta 2013



Hiipuvaa tuskaa ja yhtä juhlaa


Olen miettinyt miten niin minulla ei ole aikaa blogata niin usein kun haluaisin. Mutta ei vaan ole. Aika menee työnteköön (Ma-Pe 10-19), nukkumiseen (about 8 h / päivä, joskus enemmänkin), juomiseen (ryybryyb) ja syömiseen (sisältäen kokkauksen ja tiskauksen...). Noin niinkun esimerkkeinä. Ihan perusjuttuihin. Tässäpä ihan konkreettinen esimerkki siitä, miten yksi viikko voi vierähtää:

Tiistai

Niska on vihotellut jo pari päivää. Todennäköisesti laiminlyödystä liikunnasta. Aamulla pakkaan salikamat töihin mukaan ja päätän tehdä asialle jotain. Laitan hiuksiani kun yhtäkkiä hartia/niska-seudulla napsahtaa. Jumitus+kipu-maksimus pitkästä aikaa tulee vierailulle. Suoraan sanottuna vituttaa. En voi tehdä mitään, kun en kykene liikkumaan, mutta pelkkä paikallaanolokin sattuu. Pitää kaivaa lääkelaatikosta apua.



Tämmösellä setillä sitä sitten alkoi olo helpottamaan iltaa kohti. 

Enpäs muuten ollutkaan ainoa kärsijä meillä. Mikolta leikattiin tuona päivänä viisaudenhammas.

Siinä sitä sitten koitettiin maata ja katsoa telkkaria ja nukkua. 


Retro-Lissu on mukava ohjelma. Muita kivoja huomioita en tuona päivänä tainnutkaan tehdä. Ei vaan, kyllähän minusta vastapäisen talon katossa oli jotain kaunista, tuota toiveikasta taivasta vasten katsottuna.



Keskiviikko

 
Menen töihin - jee! Ja töiden jälkeen salille - tuplajee! Koitan edes varovasti tehdä jotain verryttävää ja lupaan itselleni, että salilla käyn kerran viikossa ja lisäksi pitää vähän jumpata tai joogata kotona.

Kotimatkalla piipahdan vielä kaupan kautta ostamassa hiusväriä, sillä olen saanut vision seuraavan päivän Halloween-lookista.


Torstai

Töiden jälkeen juhlitaan Halloweenia.

Photo: Hanna
Photo: Manu
Ensin työpaikalla ja siitä jatketaan White Trashiin, jossa perinteisesti on hyvät Halloween-kemut joka vuosi. (Näin minulle on kertonut useampi taho.)

Photo: Manu ?

Oli kivaa. Tosi paljon porukkaa, vähän ehkä pelottavan näköistä, asuunsa todellakin satsannutta porukkaa. Kahden aikoihin piti lähteä kotiin, että jaksaisi seuraavana päivänä töihin. (Onneksi muuten ensi vuonna Halloween lienee perjantaina?)

Kotimatkalla kaksi poikaa huusivat miulle, että voidaanko ottaa kuva. Käännyin ympäri, sanoin, että no miksei, kaivoin kamerani esille, otin pojista kuvan ja jatkoin matkaani.

 
Ja olin hirmu iloinen, kun joku tunnisti minut vielä peppipitkätossuksi, vaikka olin avannut lettini ja naamakin oli sotkettu mustavalkoiseksi kaaokseksi. Kävin ostamassa itselleni iltapalaksi dürum dönukan ja sain dönermyyjältä lahjaksi ruman avainnauhan "Happy Halloween". Rahaa seuraavaksi päiväksi nostaessani punkkarikerjäläistyttö olisi halunnut minulta yhden sukan, mutta en kai minä millään vaatteistani voi luopua. Annoin hänelle kuitenkin toukkakarkin "Happy Halloween!".


Perjantai

Kävin töissä. Tilattiin kiinalaista muonaa illaksi. Hölläilin sohvalla, katsoin telkkria, otin vähän viiniä ja johan se alkoi uni tulla silmään.


Lauantai
 
Torstainakin menossa mukana ollut käsi sai uuden paikan sormustelineenä. 

 
Kipaisin hakemassa itselleni aamiaseksi bagelin lähileipomosta ja söin sen Mikon vielä nukkuessa, jottei sille tulisi paha mieli, kun ei kuitenkaan vielä voi syödä leipää.

Sitten kävin urotöihin ja tiskasin megatiskit. 


Vähän joogasin. Käytiin kaupassa. Kokkasin. Puuhastelin joululahjojen parissa, kunnes levottomuus iski. Facebook auki ja pommittamaan ihmisiä mitäs teet -kysymyksillä. Päätin lähteä ex-kollegan kanssa mihinkäs muuallekaan kuin legendaariseen Zir Quelleen!

 
Päivän kuntoilukin tuli samalla hoidettua, kun piti juosta bussiin. Sain onneksi huohottaa hengästymiseni ihan yksikseni poies, kun ei paljon muita matkustajia ollut.

 
Quellessa oli mukavaa. Milloinpas ei olisi! Tuli juotua aika monta olutta ja weinschorlea. Stoppi tuli vastaan vasta aamun sarastaessa - kotikulmilla olin kuuden aikoihin, mutta koska U-Bahntunnelista kantautui kiehtovaa rummuttelua, suuntasin sinne. Istuin alas ja tunnin verran lauleskelin poikien kanssa. Kaksi soitti jotain bongoja ja yksi sähkökitaraa. Palkkioksi sain palan pitsaa. Kuvasin aika lailla koko tapahtuman, mutta en ole kehdannut vielä katsoa.


 

Sunnuntai

Herään neljältä. Siirryn sängystä sohvalle ja siinä minä sitten makaan syöden ja telkkaria katsoen, kunnes siirryn takaisin sänkyyn. Well, kyllä minä vähän siinä välissä ahkeraliisanakin toimin, kun kokkasin Mikolle, joka oli tulossa töistä koriin. Pelmeneitä smetanalla ja salaattia grillijuustolla.


Maanantai

Uusi viikko alkaa suhteellinen ryhdikkäässä asussa. Oltiin jo edellisellä viikolla sovittu tiimipoikien kanssa, että maanantaina laitetaan kaikki punainen paita päälle. Et sillee.

 


Translation: I have been wondering why I don't have time to update my blog as often as I would want to. So I took a look at one week of my life. It consists of
- working (I do work 10-19 Mon-Fri)
- sleeping (I do sleep a lot. 8 hours per night is my goal, sometimes I get less sleep, but mostly even more than that!)
- partying (Halloween on Thursday after work at work from where we continued to White Trash, which was cool! However I had to leave at 2 to be able to work the on next day. On my way home two guys shouted at me if we could take a photo. So I stopped, got my camera, took a photo of them and continued walking :D)
- partying more (Seeing a friend at Zur Quelle on Saturday. On my way home I heard drumming coming from the U-Bahn station, and somehow ended up there singing there with those guys for an hour! I filmed it all, but haven't got the guts to watch it yet - it was 7 am when I finally got home, quite wasted after all those beers and weinschorles in der quelle)
- being not able to move (I had such an awful pain in my neck, but luckily a nice collection of pain killers...and at last I didn't have to suffer alone: Mikko's wisdom tooth was surgically removed on the same day)
- trying to move (went to gym the next day and did some yoga on Saturday. And promised myself I must do sports more often, because otherwise bad things might happen to my neck.)
- what else, yeah basic stuff, like eating, cooking, doing the dishes, also takes their time. Or choosing what to wear. Luckily I didn't have that problem on Monday as we had decided with the boys that we would all wear our red team shirts at work.

2 kommenttia :

  1. Sulle tapahtuu aina kaikkea jännää ja hassua! Siksikin blogiasi on mukavaa lukea. Vaikutat sellaiselta herttaiselta luonnonlapselta joka osaa elää hetkessä.

    Toivottavasti niskasi pysyy nyt kunnossa, tuommoiset on ikäviä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) <3 Sitä kun osaa tästä hetkestä nauttia ja ottaa kaiken irti niin niitä hauskoja/jänniä sattumuksia ei jää huomaamatta.

      Poista

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>