keskiviikko 9. lokakuuta 2013



Kummituskaupungissa, salaisena agenttina ja duaa bobom heijeijeijei


Viime torstaina olikin jännä mennä töihin, kun ei ollut saksalaisia liiemmin liikenteessä. Ne olivat lähes kaikki epäilemättä kotona koisimassa ja viettämässä yhdistäytymisjuhlapäiväänsä (Saksan yhtenäisyyspäivä se näköjään on viralliselta nimeltään. Katoin Wikipediasta.)

Mutta mikäpäs siinä. Oli mukavan rauhallista ja kehtasi työmatkalla kuvata puita ja itteään kun ei kävellyt porukkaa perässä.

Töissä mussutin tekemisen puutteessa näitä mahtavia karpalo-seesaminsiemen-manteleita. Ehkä vähän liikaakin, niin ettei muata sitten huvittanutkaan lähteä salille, vaan bussilla kotia kohti. Bussia vaan joutui venailemaan melkoisen kauan, kun oli käytössä pyhäpäivän aikataulutus. Odottelin katoksessa...

Kunnes huomasin, että se oli täynnä järkyttävän kokoisia hämähäkkejä! Hyi olkoon! Isoimman kroppa oli pekalonpään kokoinen! Yyyhhhh!


No se siitä.

Seuraavana päivänä oli hyvän ystävämme Johannan synttärikemut, joita juhlittiin tuttuun tapaan Lauschangriffissä. Tänä vuonna teemana oli salaiset etsivät.

Photo: yks poika jonka nimeä en enää muista
Photo: yks poika jonka nimeä en enää muista
Jossain vaiheessa kyllästyin olemaan valeasussani, ja hiukset avaamalla aloin olemaan oma itteni. Kyllästyin myös baarihillumiseen, joten kävin kuvaamassa itseäni vessan peilin kautta ja lähdin kotia kohti.

Olihan se kello siinä vaiheessa varmana neljän kieppeillä, että en minä mitenkään varhaisessa vaiheessa poistunut. Sitä ennen olin kuitenkin ehtinyt juomaan boolia, olutta, drinksuja ja Mikon viskit, tanssimaan pariin otteeseen, mutta enemmän seisoskelemaan baarin ulkopuolella keskustelemassa erinäisten ihmisten kanssa. Huonoa läppää heittämässä.


Kotimatkalla iski inspiraatio. Keksin runon, jonka kotiinpäästyäni kirjoitin peiliin.

Kävin nukkumaan puoli kuudelta. Muutaman tunnin kuluttua nousin ylös kun en enää saanut nukuttua. Tein kakun. Mikko kiusasi minua kun en tiennyt Terminaattorin juonta. Mikko opetti ykkösosan ja kakkososan juonet minulle ja vaati vielä toistamaan oppimani. Toistin ja sanoin, että kolmatta ei tarvi kertoa, kun sen tiiänkin jo: Robotit aikamatkustaa menneisyyteen ja yrittää tappaa John-pojun isän! Haha. Niinpä iltasella katottiin sitten Terminator ykkönen. Aika jännittävää menoa, kyllä!

Sunnuntaina olikin vähän leppoisampi ohjelmisto, kun kokoonnuttiin Suomi-porukalla meille katsomaan Vain elämää.

Juotiin inkivääriboolia ja syötiin tekemääni kakkua. Ei ollut muuten ihan mitä tahansa kakkua, vaan Baileys-juustokakkua ja ihan taivaallista!

Ohjelman jälkeen sain seurueemme vielä taivuteltua pienoiseen kortinpeluuseen.


Mikko tarjosi meille naposteltavaksi pastilleja ja muita herkkuja:

Roiskeläpältä haisevan möntin ja epäilyttävän näköisen makkarapötkön. Itse en uskaltautunut maistamaan, olisi ehkä pitänyt, sillä kohtalon ivasta jouduin eilen kamalaan tilanteeseen töissä:

Olin hyvin väsynyt ja ajattelin, että suklaapatukka voisi virkistää. Niinpä painelin välipala-automaatille. Olin näppäilemässä tuttua pähkinäsuklaan numeroa 34, kun sormeni jotenkin jumittui ja painoi erehdyksessä kaksi kertaa kolmosta. Tuijotin epätoivoissani haluamaani patukkaa, jonka sijasta liikehtimään alkoi vieressä tönöttänyt, mikäs muukaa, kuin Bifin salamipötkö. Eeeeeiiiiiiii!

Juu siinä vähän pelailtiin ja meikä heilutteli välillä kameraani. Otin toki kuvan itsestänikin: 



Translation: Week ago on Thursday it was exciting to go to work as it was so quiet and empty everywhere. That's because Germans were celebrating their German Unity Day. It was also quite quiet at work so I mainly concentrated on eating my awesome cranberry-sesameseed-almonds. I skipped gym and headed home by bus - had to wait a while at the bus stop though (because the bus was driving according to a holiday schedule...) There I was with those frigging huge spiders! Yuuuuu!!!
The next day we celebrated Johanna's birthday at Lauschangriff as we have done the last couple of years. This year the theme was secret agents. After finishing several drinks and Mikko's whiskey, some dancing and lots of chatting outside the bar, I got tired of partying and decided to head home. On my way inspiration stroke me and I made a poem that I wrote in the mirror once I got home.
The next day I made a cake and watched Terminator 1 with Mikko. He was embarrassed because I didn't know the plot. Well, now I do.
The next day (that's Sunday if you counted correctly) we Finns gathered together to watch the first episode of the second season of a Finnish series "Vain Elämää". I served some ginger bowle and baileys-cheesecake. We also played a couple of rounds Durak, ate some nasty snacks and I took a new profile picture.

4 kommenttia :

  1. Sussa on samaa näköä Devin Townsendin kanssa:
    http://aprogblog.files.wordpress.com/2011/12/devin-face.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiski! Mut miten huulen voi saada noin hienosti? en ymmärrä

      Poista
  2. Toi eka kuva! Katoin pitkään, et ootko kuvannu jotain pienoismallia, mut oot tainnukii kuvata jollain "lelukamera"-asetuksella, millä lie! Tai ainakii miun Canonissa on hassuja tehostejuttuja, mitä en oo koskaan ees osannu soveltaa mihinkään, ja siinä on myös tollanen et se sumentaa ylä- ja alareunat :D Mut hienoja kuvia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nimenomaa toi lelukamera. Oli jääny päälle edellisen illan leikeistä päälle. Toimikin ihan hyvin tuossa ympäristössä!

      Poista

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>