keskiviikko 2. lokakuuta 2013



Allu - sehän on pojan nimi!


Käytiin lauvvantaina vähän ulkona pyörähtelemässä Aleksin kanssa. Mentiin ekaksi CCCP-baariin, mutta siellä oli vähän tunkkaista. Tilattiin gin tonicit. Niitä löytyikin listalta useampia, niinpä baarimikko kysyi, että millä ginillä. Vastasin "halvimmalla", ei ymmärtänyt, joten sanoin uudestaan yliselkästi ja kuuluvasti ääntäen. Maksoivat 6,50 kpl.

Oli siellä ihan kirjaimellisestikin tunkkaista - matala katto ja nuo kaikki tupakoivat ihmiset. Musiikki vaikutti ihan hyvältä, semmoista oldies goldiesii, mihin vaikka the Beatles tai the Kinks olisi hyvin istunut sekaan. Muutaman biisin jälkeen alkoi kuitenkin turhauttamaan, kun ei yksikään soitetuista biiseistä ollut tuttu, edes etäisesti. Semmosta underground -oldies goldiesii siis.

Lähettii menee. Päätettiiin katsahtaa, josko Kingkong Klubin ovet aukeaisivat meille. Siinä matkan varrella törmättiin kahteen heppuun, jotka vatsa kippurassa nauroivat kiinniolevan kioskin ikkunalle ja sisällä tönöttävälle kaljasaarekkeelle. Kysäisin mille nauravat, enkä selityksistä huolimatta tajunnut. Ruvettiin siinä kuitenkin juttelemaan laajemminkin kun toinen heistä tarjosi egyptiläisiä savukkeita. Hän oli kotoisin Irlannista ja toinen Saksasta. Suosittelivat meitä kokeilemaan viereistä ovea, sillä olivat juuri käyneet nauttimassa maailman parhaimmat cocktailit sen takana.

Ja kas! Tutun näyteikkunan vieressä oli ovi ja oven vieressä summeri jossa luki "Bar" - miten minulta on voinut jäädä tällainen huomaamatta, kysyn vaan? Siinä näyteikkunassa oli pitkän aikaa  tiuhaan tahtiin vaihtuvia jännyyksiä, joita nyt tältä istumalta en ihan tarkalleen muista, mutta usein pysähdyin siihen hymähtämään. (Kerran oli korokkeella paketillinen salmiakkia siinä, sen muistan.)

Soitettiin ovikelloa. Mukava mies tuli avaamaan, mutta ilmoitti, että valitettavasti olivat jo lopetelleet siltä illalta. Tervetuloa huomenna uudelleen! Kuulemma kolmisen vuotta olivat siinä jo olleet. Enkä minä osannut edes aavistaa! Aikamoista miten sokea sitä voi olla lähellään tapahtuville asioille.

Tapaamamme heput olivat jo lähteneet jatkamaan matkaansa, mutta kääntyivät takaisin oivallettuaan, että noiden siistien suomalaisten kanssa voisi kyllä juoda lasilliset. Koska ei päästy drinksuille tuon yllättävän oven tuolle puolen, suunnattiin yhdessä koossa sinne KingKongiin.


Heput paljastuivat sellisteiksi. Kertoivat tulevasta tapahtumasta: Ensi viikolla soittavat 16 tuntia putkeen kirkossa. Yleisölle tarjoillaan tunnin välein olutta. Kuulostaa mahtavalta eikö! Itse menisin ehdottomasti, jos vain omistaisin ylimääräiset 17 euroa ja jos ei edeltävänä päivänä olisi ohjelmassa ilmaisia juomia pöydän täydeltä + muuta mukavaa. Jos joku on Berliinissä ja ohjelmaa ja elämyksiä vailla niin sinne vaan: Ringlandschaft mit Bierstrom.

Ei kauaa mennyt kun oltiinkin jo siinä pisteessä, että opetettiin näitä sellistejä kiroilemaan suomeksi. Jostain joku sai myös päähänsä, että pitää läiskiä toisia poskille ja niin läiskittiin sitten. Jokaisen hyvänkuuloisen läpsyn päälle naurettiin hilpeästi (myös läpsyn vastaanottaja siis). Hullut suomalaiset.

Menin pyytämään deejiiltä biisejä. Beethovenia ja Mozartia pyysin uusien tuttavuuksiemme pyynnöstä, mutta tiskijukalla meni melkoinen tovi tajuta pyyntöni, eikä sillä toki mitään semmoista ollut tarjota. Beatleasia kuitenkin. Selllistit poistuivat paikalta suomeksi kiroillen ja me heitettiin Allun kanssa vielä muutaman biisin pituinen teatraalinen koreografia tyhjällä tanssilattialla.

Photo: Allu
Photo: Allu
Photo: Allu
Melkein samaa sarjaa. 

Baarista poistuttuamme käytiin vielä pimpottamassa sitä mystistä "Bar"-ovikelloa. Sama mies tuli edelleen hymyillen avaamaan ja sanomaan, että edelleenkin ovat tältä illalta sulkeneet. Sanoin sille täsmälleen samat asiat kuin ensimmäiselläkin kerralla. Sitten menin kotiin nukkumaan. Ja hyvä niin.

P.S. Nimeni on Alise. Kun olin pieni, joku 6-vuotias ehkä, pihapiirin lapset keksivät, että lempinimeni voisi olla Allu! En pitänyt ajatuksesta, koska olin katsonut Pikku-Kakkosta ja siinä oli Rölli ja Rölliä esitti Allu Tuppurainen ja sehän on mies! (Kyllä, osasin lukea ennen kouluun menoa, ja lopputeksteistä tämä olikin mieleeni jäänyt.) Menin itkua tuhertaen hakemaan lohtua kotoa: "Äiti noi sanoo minuu pojaks!"


Translation:
  • Went out with Aleksi, met lots of interesting people and the best part: couple of them showed us a secret bar nearby that serves the best cocktails in the world - don't know about that yet though, as they had already closed for the night when we tried to get in. Well, another day then. I'm just really shocked I never realized there was a bar. Just a pretty display window with interesting things happening inside. The doorbell does say "bar" but I never really noticed it. Funny! 
  • If I had some money and not a planned hangover on next week's Saturday, I would definitely go to a church to listen to nice music and drink beer. Doesn't that sound cool! Look at this
  • Our night ended in KingKongKlub, where the dj didn't have any Beethoven or Mozart to play for us. But we danced anyways! (of course)
  • We could both have the nickname "Allu" - think about that!

3 kommenttia :

  1. Mitä, vaikken sinuu (tai siis teitä) tunnekaan, blogia vaan luen, ni onko tuo Aleksi se siun veli joka on tässä blogissa useesti ennenkii esiintyny? Ihan eri näkönen! :D

    Ja aaaw, toi nimijuttu lopussa! Itte oon Aada (vaikken siitä aina tykkää) ja minuu taas täti usein kutsu Aatuks, ja miekää en tykänny siitä koska se on pojan nimi :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehei kun tää on eri Aleksi :)

      Jep en minäkään haluis sinuna olla Aatu. Kun omistaa noin nätin nimen niin miksei sitä voisi sitten tulla kutsutuksi sillä :)

      Poista
    2. No sitten ei mikään ihmekään jos ei näytä samalta :D

      Ja aaw, kiitos :)

      Poista

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>