lauantai 28. syyskuuta 2013



Maurin päivän kävelyllä


Sinä sunnuntaina me molemmat Mikon kanssa mielittiin ulos. Muilta osin intressit eivät sitten niin kohdanneetkaan: minä olisin halunnut urheilemaan ja Mikko Mauerparkiin. Tehtiin kompromissi ja lähdettiin kävelylle lähimaastoon Berliinin keskustassa.

Poikkeuksellinen päivä sinänsä, että meikä vei roskat. Saatan ehkä (no eikä ees mitään saatan, eikä ehkä) siivota meillä enemmän,  mutta Mikko vie ahkerammin roskat ulos. Niinpä otin oikein valokuvan tästä erityisestä hetkestä muistoksi.


Näyttää muumilta. Vihreältä muumilta. 


Puupalleroiset


Mehukasta rosoa. 


Mikko: Jotenkin erikoiset liikennevalot.


Aina kun nään Mutlun vaalimainoksen, alkaa huvittamaan, koska tää.

Kysyin eka Mikolt että mikä toi on.. oh, stupid me!



Oli meillä määränpääkin, nimittäin Humboldthainin puisto. Halusin käydä tsekkaamassa yhden näköalapaikan, josta olin joskus kuullu, tai oikeammin varmaan, nähny juttuu. Miulla oli kutina, että tämä paikka sijaitsisi puiston pohjoispuolella, mutta opastekartta puiston suulla ei välttämättä ollut samaa mieltä. Tai oikeastaan siitä ei ihan ottanut selvää mitä mieltä se oli. Lähdettiin siis vaan kävelemään (pohjoispuolella oli).

Enpä tiennytkään että kyseisessä puistossa sijaitsee varsin viihtyisän oloinen maauimala. Tuonne pitää ehdottomasti suunnata ensi kesänä, jos vielä samassa kämpässä asutaan.



Kyseisessä puistossa on ainakin kaksi kukkulaa. Toisella niistä oltiin pari kesää sitten open air -bileissä. Tästä toisesta ei aluksi oltu varmoja, onko kyseessä sama kukkula vaiko eri. Oltiin epäileväisiä, mutta vastaan tulleet portaat saivat meidät kallistumaan siihen suuntaa, että kyseessä on toinen kukkula. Ja toinenhan se oli: viimeistään huipulla asia meille selvisi. Siellä nimittäin sijaitsi ne kaksi ilmatorjuntatornia, joita vähän niin kuin oltiinkin tultu katsomaan.


Photo: Mikko

Ihan hyvä näkyvyys ja hienot maisemat juu. Vähän kyllä teki pahaa astella tuohon ihan reunalle. Sen verran putoamisenpelosta kärsiväinen olen.

Domikin siellä taustalla siintää ja sen edessä Deutsche Wellen katto. 

Noiden tornien alla muuten sijaitsee bunkkereita, mutta niihin pääsee tutustumaan vain maksullisilla kierroksilla. Jotain kympin luokkaa taitaa olla hinta per lärvi, eikä kuviakaan saa käsittääkseni ottaa.


Ihan hyvännäköisiä canasta-pöytiä, tuumasin.


Bongattiin puutarha. Sinne seuraavaksi.


Komeet kengät. 


Sydämenmuotoiset lehdet kiinnittivät huomioni. Potkiskeltiin Mikon kanssa tammenterhoa siinä eteenpäin askeltaessamme. Lopulta se osui jonkun lenkkeilijän nilkkaan. Hups! Ei onneksi suuttunut. Päätetitin kuitenkin varmuuden vuoksi poistua vähin äänin puistosta ja siirtyä kotiin kokkailemaan.


Photo: Mikko


Postilaatikossa odotti kirje:

Keltäpä muultakaan kuin Mutlulta!


Translation: Sunday walk in Berlin = always such a lovely thing to do! This time we headed to Humboldthain park and back.

4 kommenttia :

  1. Oon kyllä niin kateellinen sulle! Sulla on niin hienot puitteet elämässäs ja seikkailunhalua ja ihana mies. Pidä näistä kiinni sinä onnenmyyrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puitteisiin voi jokainen itse vaikuttaa kun oikein kovasti yrittää. Pois siis turhat kateuden pistokset. Ei miullakaan aina ole ollut ihanaa miestä tai näin hienoja puitteita - seikkailunhalulla ne kait olen saavuttanut :)

      Poista
  2. Berliinin kaipuu <3 :) ...Hei hyvät drum & bassit! :)

    VastaaPoista

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>