tiistai 25. kesäkuuta 2013



Juu juhannus se oli täälläkin

Tai no ei nyt sinänsä ollut, mutta näin me sitä vietettiin:

Heräiltiin hyvissä ajoin ennen kymmentä perjantaina, kun meillä töissä oli suomalaisilla mukavasti vapaapäivä (vain koska loppiainen sattui sunnuntaille). Edellisenä iltana Berliiniin saapuneet juhannusvieraamme tulivat meidän luokse aamiaiselle mukanaan ihana, tuore sämpylälajitelma ja mansikoita. Tankattiin hyvin, jotta jaksettaisiin lähteä shoppailemaan. Muut olivat aikeissa pikku hiljaa lähteä Alexaan, kun meikä hyppäsi pyöränselkään ja polkaisi ensin Finnland-Institutille hakemaan kirjastosta kesäluettavaa. Ilma oli mitä ihanin ja hetken kuluttua pyöräilin kuusi uuttaa kirjaa repussani kohti Alexaa. Pääsin sisälle ostoskeskukseen ja kaivoin kännykkäni esille. Olin soittamassa Mikolle, kunnes kuitenkin päätin ensin vaihtaa kirjoitusasua "M i k k o":sta "Mikko":on. Automaattinen lukija ei osaa jättää noita välilyöntejä huomiotta ja ajattelin, että olisihan se nyt kiva, jos kännykästä kuuluisi "Mikko pienempi kuin kolme" Mikon soittaessa. Aikani siinä koitin säätää (hankalaa uudehkolla puhelimella), kunnes akku loppui. Nostin katseeni järkyttyneenä - eihän tämä voi olla totta!

Isosta monikerroksisesta ostoskeskuksesta on aika hankalaa löytää kavereitaan, vaikka yhdellä niistä olisikin kirkkaan punaiset hiukset. Kävelin ensimmäisen kerroksen ympäri siltä varalta, jos vaikka kävelisivät vastaan, mutta sen enempää en alkanut seikkailemaan, sillä enhän voinut olla edes varma, että he olisivat kyseisessä rakennuksessa vielä / enää. Mietin mitä voisin tehdä, enkä keksinyt mitään itse, joten menin kysymään infosta. Siellä nuori tyttönen hiplaili älypuhelintaan ja nosti katseensa kuullakseen ongelmani. Ei hänkään mitään oikein keksinyt, paitsi että toisessa kerroksessa olisi kolikkopuhelin. Tiedustelin paljonkohan semmoinen maksaa, sillä minulla sattui sopivasti olemaan lompakossani vain 10 senttiä... Hän naurahti ja pahoitteli tietämättömyyttään - ei oikein nykyaikana tule moisia vehkeitä käytettyä.

Mietin olisinko kehdannut pyytää joltain vieraalta puhelinta lainaan, niin että olisin vaihtanut siihen SIM-korttini ja soittanut Mikolle. Mutta enpä sitten kehdannut. Koska olin vähän krapulainenkin. Ja suomalainen. Mielummin siis tippa linssissä pyöräilin kotiin. No, eipä ollut pitkä matka, 10 min, mutta ketutti silti! Kotona tungin suun täyteen merkkareita ja otin palan painikkeeksi ison hörpyn Spriteä. Iskin kännykän laturiin ja soitin Mikolle. Sovittiin treffit tiettyyn kauppaan tiettyyn kellonaikaan ja niinpä lähdin U:lla takaisinpäin.

U:ssä oli mies soittamassa niin kivankuuloista ja mielenkiintoisen näköistä soitinta, että tulin kuitenkin heti paremmalle tuulelle.


Suuntasin Deichmanniin ja siellähän ne muut jo sovittelivatkin kenkiä. Iloisen jälleennäkemisen jälkeen silmäilin minäkin kaikki kengät läpi, sillä tarvisin uudet jalkineet näiden tilalle, jotka hajosivat pari päivää aikaisemmin ihan konkreettisesti jalkoihini. Työpaikalla lattia oli kohdallani pelkkää mujua täynnä. No ihan hyvin olivat palvelleen, ottaen huomioon, että hankin ne neljä vuotta sitten Kouvolan Femmatorilta kahdella eurolla. En löytänyt yksiäkään kiinnostavia kenkiä, kunnes silmäni osuivat näihin, jotka ovat yksinkertaisesi täydelliset minulle:
Siis ihan totta, täydelliset! Onnistunutta ostosta sopi juhlia lasillisella kuohuvaa. Kierreltiin vielä kirjakaupassa tovi, kunnes suunnistettiin välipalaksi lasillisille.


Vieraamme jatkoivat kauppojen kiertelyä vielä pari tuntia, minua ja Mikko sen sijaan kiinnosti enemmän nurmikolla loikoilu, joten käytiin hakemassa kiskalta pari kaljaa ja siirryttiin nauttimaan auringosta.


Olipas tosi kiva pitkästä aikaa vaan istuskella ja jutustella kahdestaan. Kun pullot olivat tyhjenneet, siirryttiin S-bahnin sillan alla sijaitsevaan pienenpienen baariin odottelemaan tovereidemme liittymistä seuraamme. Aika miespainotteista oli kävijäkunta (oiskohan noi sateenkaaret jotenkin kytköksissä moiseen?) mutta ihan hirmu kiva meininki ja mukavaa porukkaa. Minultakin kyselivät kaikenmoista ja intoutuivat vallan Suomesta puhumaan kun tiskillä ravasin.


Juotiin siinä oluet ja weinschorlet jos toisetkin. Seuraamme liittyi puolalaismies, joka melkeinpä ensitöikseen kysyi minulta miksen ole käynyt manikyyrissä. Muitakin vinkkejä herralta löytyi: solarium, puuterin vähentäminen ja Biotherm (koska otsassani on näppylöitä) niin juu ja joku kiva tatska kannattaisi ottaa. Otin hänestä kuvan ja hän pyysi minua lähettämään sen siskolleen Australiaan. Postitse.

Nojuu. Oli aika liikkua eteenpäin. Kalle ja Vallu (niin nämä vieraamme siis) lähtivät heittämään ostokset hotellilleen. Me treffattiin Camilla meillä ja käytiin kaupassa ostamassa grillattavaa ja juotavaa. Suunnistettiin Mobijou-puistoon juhannuksen viettoon.

Hakon pääsi töistä, liittyi seuraamme ja juhlinta saattoi virallisesti alkaa! Ekana ohjelmanumerona taisi olla kirsikankantojen solmiminen suusa. Meikä oli edelleenkin aika haka hommassa.

Muillakin oli yritystä, ja tulihan sieltä lopulta jokunen onnistuminenkin:


Pieniä mutkiakin oli matkassa: grilliä oli hankala vissiin saada syttymään, eikä lähettyvillä ollut vessaa. Juostiin Camillan kanssa James-Simon-Parkin halki citytoiletteen, joka söi kyllä rahat, mutta ei päästänyt sisään. Turhautuineina ja kusihätäisinä päädyttiin lähimpään baariin juomaan yhdet shotit jotta päästäisiin käyttämään vessaa ilman maksua. Tilattiin tiskilta Avernat ja baarimike kysyi "miksi!?". Selitettiin tilanne ja eihän siinä sitten mitään. Juteltiin siinä mukavia ja sainpa tarjoilijalta vielä toisenkin shotin kaupan päälle.

Grillattiin paprikaa, herkkusieniä pippurijuustolla, minibratukkaa ja normibratukkaa. Lisäksi meillä oli sämpylöitä ja flammkuchen-tuorejuustoa. Kyllä noilla nälkä lähti vähäksi aikaa ainakin. Alas huuhdottiin Salmarilla ja skumpalla.


Photo: Kalle 
 Photo: Kalle
Vallun kanssa ehdittiin käydä jossain välissä läheisessä cocktailbaarissa mojitoillakin. Koska vessa...


Päätettiin siirtyä toisen puiston puolelle kaljalle ja shoteille. Paitsi että meikä oli niin juhannuskunnossa siinä vaiheessa, etten kyennyt muuta kuin juomaan vettä ja laulamaan. No pärjäähän sitä ihminen niilläkin! Hilluttiin siinä terassilla aamuviiteen asti, vaikka paikka oli sulkeutunut jo aikaisemmin.

 Photo: Camilla


Translation: Midsummer celebration in Berlin:
- Luckily the Finns had day off on Friday! We woke up and our Finnish guests who had arrived to Berlin the previous night came to our place in the morning with some fresh bread and strawberries.
- After the great breakfast I bicycled to the Finnish Institute to lend some books for the Summer from the library.
- With lots of books in my back-bag I headed to Alexa shopping center where I was meant to meat the others. I was just about to call Mikko, when my battery died. I walked through the ground floor, then asked the girl at the info what to do, but she didn't really know either - there would be a phone booth on the 2nd floor, but I only had 10 cents with me... so I had no other choice but to bicycle to home, call Mikko and get back.
- I was pissed, but once I stepped in the U-Bahn, there was a man playing some weird instrument that sounded so nice I felt better again
- I met the others at Deichmann, where I also took a look at their selection of shoes, but didn't find anything interesting until I saw the perfect shoes I could imagine for myself. Bought them and celebrated the investment by having a glass of sekt.
- As our guests wanted to continue shopping, me and Mikko grabbed a couple of beers and headed to the green area to enjoy them and the sunlight and when we had emptied our bottles, went to drink a couple of beers at a really nice and tiny bar under the S-Bahn bridge and to wait our friends.
- With a lots of shopping bags K & V headed to their hotel to freshen up. Me and Mikko met Camilla at our place, went to buy things to grill and drink and headed to Monbijou Park, where we had our little midsummer celebration.
- Since there was no public toilet nearby, I had no other choice but to visit bars for a shot or cocktail to use their toilet free of charge. That lead me to be very drunk in the end. When we moved from park to a bar, I could just drink water. And sing...
- Somehow we still managed to stay up till 5 o'clock, even though the bar had already closed some time ago...

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>