keskiviikko 23. marraskuuta 2011



That Tuesday

Päivä kuvina

8-9

Viimeviikkoinen tiistai alkoi American Beautyn alkupimputtelulla. Olen laittanut herätyskellon soimaan kai kasilta, mutta torkuttelen sitä tunnin verran.


9-10

Nousen ylös ja avaan verhot. Ulkona näyttää olevan aika harmaata.


Ja sisällä kylmä. Puen yömekon alle/päälle lämpimät olohousut ja svetarin.


Avaan koneen. Sen käynnistellessä itseään käyn aamupesulla (naama + hampaat) ja -pisulla, keitän teetä, teen vitamiinijuoman (poretabletti wuhuu!) ja vaihdan yövesilasiin tuoreen kylmän veden. Levitän kasvoille kosteusvoidetta ja pyörittelen silmänympäryksillä ihanan viilentävää silmänympärysgeelipuikkoa.



Nesteitä nauttiessa datailen. Tsekkaan sähköpostin ja facebookin, muokkaan kuvia toiseen blogiini. Chattaillaan äidin kanssa lennoista. Haluan sittenkin jouluksi Suomeen. Ei kuitenkaan vielä varata mitään, sillä haluan ensin selvyyden milloin saksakokeen suullinen osa on.



Valmistan joka aamuisen jogurttini (maustamatonta jogurttia, jotain hedelmää (tällä kertaa mandariinia) ja paahdettuja auringonkukansiemeniä) lisäksi sieni-mozzarellamunakkaan, jotta jaksan suorittaa suunnittelemani asioidenhoitamiskierroksen.




10-11

Syön ja meikkaan. Munakkaasta jää puolet Mikolle, enkä jaksa syödä jogurttia kokonaan. En ole tottunut vetämään moista settiä heti aamusta.


10:30 olen valmis astumaan ovesta ulos. Ensimmäinen kohteeni on posti. Olin edellisenä päivänä saanut jotain maailman ihaninta: pikkusiskoni oli kirjoittanut minulle spontaanisti kirjeen! Olin niin iloissani, että kirjoitinpa vastauksen samantien ja nyt lähdin sitä kiikuttamaan eteenpäin.





Kuljen puiston poikki. Aika paljon lehtiä maassa. Ilma on mukavan raikas, joskin sumuinen. Postissa menee kivasti, ei tarvitse yhtään jonottaa, kun postimerkkimies on paikalla! Jos ei hän ole paikalla, joutuu kyseisessä postissa jonottamaan ikuisuuden muiden asiakkaiden kanssa, jotka pääosin kai ovat jättämässä tai noutamassa pakettia tai ostamassa jotain postin myymälästä.



Kävelen bussipysäkille ja tarkistan edellisenä iltana laatimastani hienosta etenemissuunnitelmasta, että mihinkäs bussiin sitä pitikään hypätä, ja niinpä muutaman minuutin kuluttua kyseinen bussi mukavasti kaartaakin paikalle.




11-12

Seuraava etappini on saksakoulu. Haluan uudelleenilmoittautua kokeeseen, johon edelliskerralla en kuumeen takia päässyt.


Näyttää hyvältä. Vain pari numeroa ennen minua! (Viimeksi kun kävin koittamassa, oli kuitenkin yli sata...)



Aikaa kuluu yllättävän paljon, vaikka paikalla on ainakin neljä virkailijaa. Ilmeisesti heillä on jotain tärkeämpää tekemistä. Lopulta numeroni huudetaan ja ilmoittautuminen sujuu ongelmitta. Paitsi että virkailija on nuivan oloinen, vaikka itse olen reipas ja hymyileväinen. Näen kuitenkin ohimennen entisen opettajani, mikä on mukavaa.



Vessan kautta matka jatkuu U-Bahnilla kohti Finanzamtia.




Olen jotenkin ilmeisen sekaisin ja meinaan ensin mennä väärään metroon.




Matkalla nappaan Lakrisalista vähän energiaa. Finanzamtissa meneekin vähän säätämiseksi. Viime vuonna en saanut fyysistä verokorttia, sillä systeemi siirtyi verkkoon. Sitä ennen kortin pystyi hakemaan helposti virastosta. Nyt jouduin täyttelemään lomakkeita ja minulla olisi jotain numeroita pitänyt olla mukana, jotka tietysti unohdin kotiin ja mihin vastaukseksi saan "na toll!" hyvinkin vittuuntuneella äänensävyllä. Ihmettelen miksi tänään on joka paikassa jotenkin tylyä palvelua (lukuunottamatta aina iloista postisetää). Mietin onko keltaisella takillani, punaisella huulipunallani, rastatöttörölläni tai kenties hymylläni ja reippaalla tervehdykselläni jotain vaikutusta saamaani nyrpeään kohteluun.




12-13

No, lopulta saan sen verokortin. Joskin tälle vuodelle, enkä seuraavalle, mutta sen pitäisi kuulemma kelvata. (Toim. huom. Olin edellisenä päivänä koittanut onneani lähettämällä Finanzamtiin lyhyen sähköpostin, jossa toivoin heidän lähettävän minulle ensi vuoden verokortin ja kas, sieltä se sitten parin päivän kuluttua saapuikin! Enpä olisi ikinä uskonut, kuinka sähköpostitse nykyään monenkin asian hoitainen on meikäläiseltä onnistunut maassa, jossa kovin useasti edellytettään paikanpäällä käymistä, tai soittamista. Anyhow, olisin siis voinut jättää välistä koko Finanzamt-vierailuni, jossa asioista tekemällä tehdään monimutkaisia.)



Kävelen kohti U-Bahnia ja korjaan samalla huulipunaa, jonka Finanzamtissa tuskaillesai olin onnistunut sotkemaan odotusnumeroonikin. Seuraava kohteeni on Unter den Linden ja kadonneiden lapasten metsästys. Jo viikkoja sitten unohdin lapaseni erääseen ravintolaan, kun olimme vanhempieni kanssa lounastamassa. Olin parin päivän kuluttua tapahtuneesta yhteydessä ravintolaan (sähköpostitse!) ja selvisi, että siellä ne lapaseni ovat edelleen (isäni minulle nimpparilahjaksi viime vuotisella Viipurin reissulla ostamat btw). Nyt vaan vähän jännitti olisiko ne jo roskiin heitetty, kun en niitä ollut ehtinyt tulla hakemaan.



Kuljen ensin pitkin Friedrichstrassea, jossa on jo jouluvaloja ja näyteikkunoihin tehdään jouluasetelmia. Glühweinmökkelöisiäkin löytyy jo valmiina rivissään odottamassa joulukauden avausta. Saavun ravintolaan. Tarjoilijaa hymyilyttää kun kysyn lapasistani ja kun värikuvaus menee oikein. Vielä huvittuneemmalta hän vaikuttaa kun iloissani oikein niiaan kiitokseksi lapasteni säilyttämisestä.



Aikataulu on toiminut hyvin. Ehdin loistavasti tekemään kaiken suunnittelemani, mitä kyllä ennakkoon epäilin. Hyppään S-Bahniin ja huristelen kohti tulevaa työpaikkaani.




Reitti on tsekattu edellisenä iltana, eikä siinä pitänyt olla mitään ihmeellistä. Hetken aikaa lampsittuani kuitenkin hämmennyn, kun tajuan käveleväni väärällä puolella jokea!



Ei auta muu kuin tehdä ekstralenkki ja kävellä seuraavalle sillalle. Pian perillä. Havainnoin edessäni liihottelevan jonkinmoisen vaahtopilven. Hassun hämmentävää.




13-14

Kirjoitan työsopimuksen. Käyn tutustumassa paikan vessaan ja huomaan, että aikaa on reilusti ennen seuraavaa etappia.



Otan itsestäni kuvia jännittävän oranssin rakennuksen edustalla, mutta koko ajan menee niin paljon ihmisiä ohi, etten kehtaa räpsiä enempää vaan muina miehinä lähden kävelemään ja keskityn luontokuvaamiseen.




Ajattelen, että ainakin Zoolle voisin kävellä ja vaikka käydä jossain kahvilassa teellä. Kävelen Tiergartenissa jännää reittiä, joka on minulle entuudestaan tuntematon.


Joku soutelee.

Kaunis roskis.


14-15

Törmään joihinkin laamoihin, ja juuri silloin kamera päättää vaatia "vaihda akku", joka tietysti on kotona latautumassa. Sanon hymp (nyt kukaan ei usko) ja käännyn suuntaan, jonka oletan olevan oikea, mutta päädynkin lopulta ihan eri paikkaan. Suoristan suunnan. Kova nälkä.



Kyllä se kamera sitten näistä putkista suostui kuvan ottamaan! No, ei siinä mitään. Noita kivan liloja ja pinkkejä putkia en olekaan lännessä ennen nähnyt. Luulin, että niillä on joku käyttötarkoitus, mutta ilmeisesti ovatkin ihan vaan dekoa? Cool.

Kävelen läpi torin tuhansine tuoksuineen, mikä tuntuu kumma kyllä vähän helpottavan nälkätilaani.


Vihdoin saavun oikealle U-linjalle ja päätän suorittaa loppumatkan junalla (muuten en olisi ehtinytkään ajallaan). Asemalla poika soittaa didgeridoota, vähänks kiva! Ja Sparkassen automaatti sopivasti vieressä. Nostan rahaa ja käyn ostamassa viereiseltä leipomokiskalta pizzapullan ja vettä (vihdoinkin!). Jatkan matkaa samantien U:hun ja siinä parin pysäkin välisellä matkalla sopivasti ehdin syödä sen tonnikala-maissi-juusto-pizzapullasämpylän. (Sorry, no photo!)


15-16

Juuri täsmällisesti saavun hakemaan lankoja, jotka eräs suomalaisnainen ystävällisesti muuton alla ilmaiseksi pois haluaa antaa. Kivoja lankoja ja käsityölehtiä - raahaan ne ilomielin kotiin.




Kotona esittelen saamisiani ja kerron päivästäni Mikolle. Vähän datailen.




16-17

Syön eilistä ruokaa:


perunataskun, minischnitzelin ja kasvispuikon kukkosoosi+majo-kuorrutuksella. Mukavan terveellistä ja värikästä. Kaveriksi vissyä ja black chai -yogiteetä.



Muokkaan kuvia blogiin ja otan minitorkut ennen chatvuoroa.




17-18

Töitä.


18-19

Sytytän kynttilän. Teen töitä.



19-20

Viimeksi mainittu aktiviteetti jatkuu.



20-12

Tiskaan. Mikko aloittaa ruuanvalmistuksen, johon tiskattuani annan oman panokseni valmistamalla salaatin.





Syödään kana-pinaatti-aurinkuivattu tomaatti-pestopastaa kera vihreän salaatin ja katsotaan samalla How I met you motherin uusin jakso.




21-22


Katselen Huippista, virkkaan ja juon jälkkäriksi teetä.




22-23

Kapsu ja Kelis tulivat kylään. Tarjoan teetä. Katsotaan Big Brotheria.



23-24

Viimeksi mainittu aktiviteetti jatkuu.



00-01

Pikkujumppa, jonka jälkeen pulahdan vaahtokylpyyn puhdistava naamio kasvoillani.





01-02

Hampaiden pesun kautta sänkyyn uusien askartelulehtien ja Trendin kanssa. Jaksan lukea ehkä puoli sivua, kun nukututtaa. Huomenna sitä saksanopiskelua sitten...




Translation: So was my Tuesday week ago. I was traveling around Berlin running some errands: 1. sending a letter to my lovely little sister who had written me a surprise letter, that I had to answer immediately 2. singing up to a german test 3. getting my tax card 4. picking up my mittens from a restaurant I forgot them many weeks ago 5. signing my contract of employment 6. fetching some awesome wool and sewing magazines from a Finnish woman who wanted to get rid of them for free, because she was moving. Then I got home, had some time to eat, check internet and sleep 15 min before working from 17 to 20. Then we cooked and ate. I spent several hours in front of tv, drinking tea and crocheting. Also Katri and Kelis stopped by. Before going to bed I had a little workout session with my hula hoop and took a relaxing bath.

5 kommenttia :

  1. Chatvuoro, millaista työtä teet? :D

    VastaaPoista
  2. hei jee mullakin oli toi american beautyn biisi herätyskellona! taitaa olla aika yleinen. sittemmin totesin tarvitsevani jotain räväkämpää ja nykyään on tää (kohdasta 0:28 alkaen): http://www.youtube.com/watch?v=iNy1n-zp35Q&

    VastaaPoista
  3. Jonna: teen välillä semmosta tekstarichatin valvomista/juontoa. Ei mitään hohdokasta puuhaa mutta saa siitä vähän taskurahaa. Tosin nyt vuodenvaihteessa lopetettava, kun tuli tuota oikeeta duunia 40h/vko :)

    Anonyymi: Yleisyydestä en tiiä, mutta ihan hyvin on toiminut, kun on mukavan rauhallinen herätys. Tuota biisiä tosin ei enää pysty kuuntelemaan ajattelematta aamuja :/ Ehkä pitäisi vaihtaa muutenkin, johonkin pirteempään, että pääsisin sängystä ylös ilman useampaa torkuttamista :D

    VastaaPoista
  4. Veikkaus: sulla(kin) on farmaseutti suvussa. (mainos-teekuppi :))

    VastaaPoista
  5. Vähän kesti tajuta... aijuu toi! Se on Mikon :)

    VastaaPoista

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>