tiistai 11. lokakuuta 2011



Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen


Jepo. Lokakuu tuli ja meitsi on täynnä energiaa. Hmmm, ei se yleensä niin ole mennyt. Vielä syys-lokakuun taitteessakin meitä hemmoteltiin monella aurinkoisella ja kesäisellä päivällä. (Mikä on kyllä ihan reilua, kun kesä täällä oli mitä oli...)





Tiedän yhden taikapuun. Kesän kynnyksellä sen luona satoi lunta, nyt katsoin ylös ja huomasin puun yläosan olevan aivan omassa huurteisessa jäämaassaan.



Itsekin olin eräs sunnuntai omassa huurteisessa Zur Quelle -maassani, kun jokunen maratoonari hölkytteli ohi. Huvittava hetki.

Sitten tuli lokakuu ja iski hirveä tarve alkaa kuntoilemaan. Olen jumppaillut kotosalla ja käynyt lenkillä, vaan mikä merkittävintä: olin elämäni ekaa kertaa kuntosalilla! Päätettiin Katrin kanssa aloittaa uusi harrastus nimeltänsä kuntosalien testaaminen. Yleensä eka kerta kun on ilmainen. Aloitettiin eräästä naisten kuntosalista, jossa kyllä eka kerta maksoi femman. Oli ihan mahtavaa, harmitti kun jouduttiin lähtemään liian aikaisin (kun piti rientää seuraavaan etappiin, siitä lisää tuonnempana). Ei ehditty testata pyllynhierontakoneitakaan. Saunakin siellä olisi ollut, mutta itse juoksin kotiin suihkuun. Katri kertoi saunan olleen kyllä ihan kelpo. Joskaan kiuasta siellä ei ollut.

Seuraavana etappina oli sitten eräs suomalainen perhe, jolle Katri tekee töitä nannynä. Kävin vähän juttelemassa ja opettamassa pianon soittoon kyllästyneelle tyttöselle soinnuista soittamista. Musioitiin ja laulettiin ja oli kyllä mukavaa! Illalla Katrille tsekkaamaan jokunen kassillinen vaatteita ja muuta sälää, jotka Uuteen-Seelantiin muuttava tuttava-pariskunta oli meille lahjoittanut. Raahasin kotiin kassillisen kivoja, ilmaisia rytkyjä ja pari laukkuakin!

Siinä vaiheessa oli elämä kyllä niin mallillaan kuin vaan olla saattaa! Kotona odotti Mikko kera valmistamansa ruuan ja pari uutta jaksoa seuraamistani sarjoista. Sitten mua ilmeisesti rankaistiin liian hyvästä olosta - selässä taas joku naksahti ja helvetillinen niskakipu oli saapunut luokseni. Seuraava yö menikin sitten itkeskellessä, kun en kivun tähden nukkuakaan voinut. Särkylääkkeitä ei ollut, joten piti koittaa helpottaa tilannetta tiikeribalsamilla, vanhentuneella feldenillä, mikrossa lämmitettävällä kauratyynyllä ja yritinpä siinä sitten vähän jotain kermaliköörikin juoda (yök!!!). No, onneksi tiesin ettei tuommoiset ikinä paria päivää pidempään kestä. Seuraavana päivänä Mikko haki lääkitykseksi ibuprofeiinia ja punaviiniä ja niin sitä seuraavana päivänä olo olikin jo parempi ja hyvä niin, sillä tiedossa oli Johannan synttärit, joissa kipu kaikkosi lopulta kokonaan, kunhan olin juonut pari bisseä, caipirinhaa ja kulauksen absinttiä.

Oho, karkasi vähän selostukset käsistä, kun en tänne vähään aikaan ole muutamaa sanasta kummemmin kirjoitellut. Vielä olisi vähintään yksi jännä juttu kerrottavana, mutta ehkä säästän sen ensi kertaan.



Maalasin yksi yö kylässä hmm, jonkinmoisen soturi-naisen.

Tänään on satanut koko päivän. Kävin ulkoiluttamassa sateenvarjoani. Oli hirmu mukavaa :)



Vähän lankojakin hankin euro-kaupasta, kun niin mukavan värisinä silmiini osuivat. Jos sitä vaikka jotkut pitkät sukat kutoisi. Syksyllä on kiva pyöritellä villalankaa sormissaan.



Niin ja sitten vielä yksi havainto loppuun: kynnenkovettaja-lakka hohtaa UV-valossa. Cool!


Translation: Autumn came fast. But it was so nice we had many sunny and warm (summer) days in September (after not so summer-like summer). One of those days I started at Zur Quelle, when other people were participating marathon, funny moment. One of those days I ended by painting a picture of some sort of female solder. Now it's been raining a lot for a couple of days. But I like it. It's nice to have a little walk with your umbrella. Normally when autumn comes I get lazy and depressed but now I'm just full of energy - even started doing sports! I also bought new wool - I want to knit! Maybe I'll make some long socks for myself. P.S. did you know that nail hardener glows in blacklight? Cool!

6 kommenttia :

  1. Vähä ehkä sottaisa, mutta ihan jees viinin määrään nähden.

    VastaaPoista
  2. Mahti taulu :)
    Oon vilkuillu noita Berliinin lämpötiloja haikeena, tännekkin semmosia! Täällä Venäjän rajan vieressä kun asteet alkavat iltaisin uhkaavasti lähestyä jo nollaa, eikä päivälläkään päästä yli 10 asteen...

    Ja kermalikööri, YÖK!

    VastaaPoista
  3. Makee maalaus <3 Ja ihanat kans noi ekassa kuvassa olevat auringonkukat <3 Joku on nähnyt paljon vaivaa :)

    VastaaPoista
  4. Aika magee taulu;)

    Munki pitäs kuntoilla
    on vaan niin laiska alottamaan:P

    Jamssi

    VastaaPoista
  5. Nona: Kiitos! No on täälläkin ollut sen verran viileitä päiviä, että on meilläkin lämmitys ollut välillä päällä :) Mutta ihan noin kylmä ei kai kuitenkaan.

    Leena: Kiitoksia :) On juu hienot kukat kaikkine varjoineen. Siksi siitä kuva pitikin napata.

    Jamelia: Thanks :D Juu, sama täällä, jos aloittaminen on hankalaa niin on myös se ylläpitäminen, saa nähdä, mutta nyt ajattelin just suunnistaa toista kertaa salille, jei!

    VastaaPoista

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>