tiistai 30. elokuuta 2011



Kaikki tiet vievät lähteelle


Viikko sitten lauantaina oli ihan kivan kesäinen päivä. Tulin soittotreeneistä ja treffattiin Annekan ja Iinan kanssa Kastanienalleella. Ei ollut kello ihan vielä kuutta, jotta oltaisiin voitu mennä nauttimaan puolen hinnan drinksut Godotiin, joten piti ekaksi käydä nauttimassa virvokkeita singaporelaisessa Asin-raflassa siinä vastapäätä.



Cocktailit oli tarjouksessa sielläkin, joten otin kirsikankukka-mojiton. Se oli kyllä makuuni ihan liian makea, mutta tulipahan kokeiltua.




Nälkä alkoi tulla ja meinasin ottaa itselleni hiukopalaksi pari kanavarrasta pähkinäkastikkeella, mutta tarjoilija sai meidät puhuttua ottamaan kolmeen pekkaan sekalaisen lautasen jossa olisi kaikkea. Oh well, parasta oli se kana ja katkaravut, ja tulinen ja pähkinäkastike. Kaikki muu maistui keskenään samalle, rasvaan upotetulle taikinakuorelle. No, tulipahan syötyä.


Photo: Anneka

Muuten paikka oli ihan kelvollisen oloinen - hieno sisustus ja ystävällinen palvelu. Ehkäpä tuolla voisi joskus koittaa ruokailla kunnollakin. Kello tuli kuusi ja meitä kutsui kadun toisella puolella tuttuun tapaan Godot ja Freitag der 13.-drinksut. Niin ja ampparit. Ne oli vaikka kuinka ärsyttäviä taas.




Pari drinksua myöhemmin alkoi jo tulla kiire. Piti hakea Kauflandista ruokaa, ajaa kotiin kokkamaan ja ehostautumaan ja aloittelemaan. Piti olla hyvissä ajoin ennen puolta yötä nimittäin menossa Goldfishin keikalle, jonne oltiin päästy vieraslistalle.


Photo: Iina


Sepä ei ollutkaan mikä tahansa klubi, vaan Hilton-hotellin Asphalt Club. Lienee sanomattakin selvää, etten oikein tuntenut oloani porukkaan sopeutuvaksi. Otettiin weinschorlet ja ne maksoivat 6 euroa! Hävytöntä! Pöydissä ei saanut istua, sillä ne oli varattu. Tai jos välttämättä olisi halunnut pöytään jäädä, olisi pitänyt ostaa joku valaistu jättivodkapullo joka epäilemättä olisi maksanut tonneja.

Kuvaaminenhan paikassa oli kielletty, joten kuvamateriaalia ei ole. Bileet kuitenkin paranivat, kun päästiin ennen keikan alkua bäkkärille ja keikan alettua lavalle tanssimaan :D. Itse bändi oli kanssa loistava tuttavuus. Tosi kivaa tanssimusiikkia miellyttävin maustein - pojat soittelivat myös saksofonia, poikkihuilua ja jotain jännittävää bassosoitinta lavalla. Veikkaisin että jaksettiin tanssia puolisentoista tuntia. Koska meillä ei ollut keikan kestosta hajuakaan, päätettiin lähteä siinä vaiheessa pois. Oli aikamoinen nestehukkakin, kun ei ollut tullut ostettua mitään juomia hintansa takia. No, oli lavalla onneksi välillä mineraalivettä ja jääpaloja. Sentäs.



Annekan ja Iinan kanssa tavattiin Antti Alexanderplatzilla ja käveltiin Monjibou-puistoon juomaan yhden pussioluet (maistui aika hyvältä niiden överihintaisten juomien jälkeen). Vähän väsy oli, mutta päätettin nyt kuitenkin käydä yksillä Zur Quellessa.




Siellähän meillä taas vasta hauskaa olikin. Yhdet vaihtui kaksiin ja jukeboksi akustiseen kitaraan ja jammailuun. Chris soitti eri tyylejä kuten bluesia ja funkya ja me vaan siihen päälle suomeksi luriteltiin mitä nyt mieleen tuli. Haha!




Anneka halusi koittaa minkälaista on pöydän alla. Ilmeisen hauskaa!



Kukkaruukut oli kuulemma vinossa.


Myös Baby-Spice ja Ginger-Spice olivat paikalla.




Nälkä hiipi, joten aamiaiseksi otettiin Strammer Maxit eli Hammer Straxit kuten meikä nimen virheellisesti muisti. Näistä kyllä puuttui suolakurkut ja tomskut, mutta oli ne ihan kelpoja. Tällä kertaa tajuttiin lähteä nukkumaan ennen puoltapäivää sentäs :)


Translation: Nice Saturday: cocktails in the sun in the afternoon and in the evening going out to dance with my girls. First time in Hilton Hotel's expensive Asphalt Club (weinschorle was 6e!!), but Goldfish was great and we ended up dancing on stage :) Later on found our way again to Zur Quelle where we drank couple of beers and instead of jukebox were making our own music: Chris was playing his guitar and we just singing some random stuff in Finnish :D


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>