lauantai 11. kesäkuuta 2011



Hoopa joo


Eilen poljin koulusta suoraan Katrille. Katri tarjosi minulle kirsikoita.


Taidot vielä hallussa, joskin vähän ruostuneet. Sain kun sainkin kuitenkin kannan suussa solmuun. Se tarkoittaa että on hyvä pussailemaan. Uulalaa!


Lounaaksi paahdettua leipää, kasviksia ja jotain tosi hyvää munakasta. Vaikka kyseessä oli perjantai ja vieläpä vähän niin kuin brunssi, juotiin vain mineraalivettä.


Haluttiin nimittäin olla sporttisia. Suunnitelmissamme oli käydä ostamassa hula hoopit ja lähteä puistoon vähän pyörittelemään.



Katrin ehostautuessa lähdin jo käytävään kuvaamaan ja ulos pumppaamaan pyörään ilmaa. Se onkin jännä tarina se. Joskus pari viikkoa sitten lähdettiin samasta paikasta kohti kotia. Mulla oli Mikon uusi hyvä pumppu kädessä kun kompastuin ulkoportaissa. Kaaduin ja pumppu lensi kaaressa hyvin pienestä portaiden välissä olevasta raosta alas johonkin kellariin. Kellarin oveen ei tietysti ole avainta. Kyllästyin odottamaan tilanteen kehittymistä ja vihdoin ostin halpalandiasta uuden puolentoista euron pumpun. Myönnettäköön, etten välttämättä koskaan ole pyöränrengasta pumpannut, mutta nyt niin päätin tehdä ja jotenkin onnistuin uudella pumpulla hajoittamaan venttiilin. Eipä siinä sitten, käveltiin lähimpään pyörämestaan, jossa sain uuden venttiilin 70 sentillä ja pääsin täyttämään renkaani ihanan helposti semmoisella automaattijutulla. Oli aika kiva ajella sen jälkeen, kun oli rankaat piukeina.




Käytiin tsekkaamassa ensin yksi sirkuskauppa Schönebergissä. Siellä olisi ollut kuulemma ihan hyvä neljään osaan purkaantuva hulavanne neljälläkympillä. Hinta oli meille kuitenkin liikaa, joten pyöräiltiin Friedrichshainiin toiseen sirkuskauppaan, jossa Katri oli joskus talvella nähnyt vanteita kympillä. Kun vihdoin päästiin paikan päälle, odotti meitä kuitenkin ihan samat hinnat. Hyvä vanne juu, mutta neljäkymppiä. Ei ostettu, kun oltiin niin hämillämme. Tarvittiin pohtimis- ja googletteluaikaa.



Eilen illalla sitten tutkin asiaa internetissä ja ilmeisesti sen verran ne pro hula hoop vanteet vaan maksaa. Ja olishan se nyt hyvä että sen saisi osiin, niin olisi helpompi kujettaa. Ehkä käyn ostamassa sellaisen jossain vaiheessa. Onpahan varmasti ainakin hyvä.

Sellaisia hierovia, magneetti-laihdutus-vanteita näyttäisi saavan parillakympillä, mutta enpä ole ihan varma haluanko jonkun muhkuraisen, joka aiheuttaa mustelmia, eikä sillä sitten kuitenkaan voi tehdä muuta kun vyötäröllä pyörittää. Pitää päästä opettelemaan kaikkia temppuja!



Matka Friedrichshainista Tiergarteniin on aina yhtä hämmentävä. Olen koittanut löytää kivaa reittiä, mutta aina päädyn ohittamaan tuon mystisen rakennuksen, ellen sitten mene Alexin kautta. Paljon vaaleanpunaisia ruusuja. Muuten lähiympäristössä ei oikein mitään olekaan. Paitsi yhden rakennustyömaan kohdalla koin kauhunhetkiä, kun siellä oli ainakin yksi haukka ja hirveästi variksia, jotka pyörivät taivaalla ympyrää hirvittävää meteliä pitäen, niin että taivas oli melkein musta. Pelotti että ne hyökkäävät kimppuuni.




Translate: Yesterday I went to Katri's place right after school. She made us lovely lunch, after which we went bicycling. We wanted to buy hula hoops, so we checked two circus shops in Schöneberg and in Friedrichshain. Both had good hoops that costed 40 euros, which was a bit too much for us, so we didn't yet buy any. Yesterday I tried to google cheaper hoops, but it seems like that is the price you have to pay for a pro hula hoop. Maybe I'll buy one at some point. Btw. that building is something I end up seeing everytime I try to find a nice route from F-hain to Tiergarten. Weird.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>