keskiviikko 4. elokuuta 2010



Viipuri

Päästiin siis Jääskestä Viipuriin (katso edellinen postaus). Kirjauduttiin hotelliin ja sovittiin treffaavamme parin tunnin päästä aulassa. Siinä ajassa ehti hyvin käydä suihkussa, ottaa päikkärit ja ehostautua. Herättyäni kävin vessassa ja harmikseni huomasin, ettei vettä tullut. Kehnommin oli käynyt niille, jotka olivat sunnitelleet käyvänsä suihkussa päikkäreiden jälkeen.

Joka tapauksessa kaikki selvisivät ajallaan kohtaamispaikalle ja lähdettiin kaupungille.

Ensimmäinen kohde oli Pyöreä torni. (Näkyy taustalla.)


Kauppatorilla oli koreja myynnissä.


Photo: Anneka

Olin käynyt Venäjällä vain kerran aikaisemmin, ja silloinkin niin pienenä etten muista oikeastaan mitään. Saatoin saada nallen ja mikroskoopin?


Photo: Anneka


Photo: Antti A

Paksut on seinät.


Photo: Antti A?

Juotiin siellä yhdet. Otin oluen, mutten kyennyt sitä juomaan, kun en vaan tykännyt - maistui laimealle ja väljähtyneelle, eli ei oikeastaan milleen. Kyseessä taisi olla Baltika 7 -merkki.


Photo: Anneka

Aika hankalaa olisi tuolla osata mennä mihinkään, kun ei osaa lukea tekstiä jos ei tunne aakkosia. Jossain vaiheessa tajusin että Pectopah tarkoittaa ravintolaa :) Ei kyllä hajuakaan miten se pitäisi lausua?


Photo: Anneka

Tässä taisi käydä yksi hauska juttu. Joka tapauksessa oltiin nälkäisiä siinä vaiheessa ja lähdettiin metsästämään ravintolaa. (Pyöreän tornin ravintolaan ei mahtunut.)



Mentiin Park-Esplanadan poikki. Siellä oli hieno kasvopuu.





Ja tivoli! Pienimmät kävivät yhdessä laitteessa.






Kakkajono

Photo: Anneka


Photo: Antti A


Punaisen lähteen tori


Minä ja Lenin


Photo: Anneka

Britan kanssa lepuutetaan jalkoja. Aika hankalaksi osoittautui ruokapaikan metsästäminen, mutta viimein päädyttiin johonkin peruspaikkaan, jonka nimestä ei tietoa.



Otettiin Annekan kanssa juusto-sienikastike-kuorrutettua possua ja punaviiniä. Oli ihan jees, mutta ei mitään halpaa, kuten olin kuvitellut. Pullo punkkua kustansi 27 euroa.


Photo: Antti A

Oli sentään ihan perushyvää punkkua.


Photo: Anneka


Photo: Antti A

Pojat (ja tytöt) innostuivat hieromaan. Mikäs siinä!


On mahtanut olla näky tuokin.


Photo: Anneka

Tää oli nimeltään laastari-hieronta.

Mentiin Annekan kanssa edeltä kaupan kautta hotellilla käymään.

Photos: Anneka

Photo: Anneka


Photo: Anneka


Photo: Anneka

Kun päästiin hotellille huomattiin iloksemme että vesi oli palannut. Olin jättänyt vahingossa sen toimimattoman hanan päälle huoneessamme ja siellä se kuumaa höryävää vettä pulputti. Vessanpöntön vesi oli ällöttävää rusehtavanpunaista (kummallakaan ei ollu menkat..!), mutta onneksi kirkastui parilla pöntönvedolla.

Aleksi ja Ville olivat lähteneet ennen meitä ja haluttiin liittyä seuraan. Sanoivat nimittäin menevänsä hotellin yökerhoon. Musiikki vaikutti ihan hyvältä, paikka tyhjältä. Ei menty sitten mekään sisään kun olisi pitänyt jotain maksaa. Höh.


Sen sijaan otettiin Annekan kanssa mojitot aulabaarissa. Kesti tuhottoman kauan noiden valmistuksessa, kun baarimikko manuaalisesti murskasi jäät sellaisella veivaimella (monta satsia), lisäksi tuohon tuli vain pari mintunlehteä ja sitruunaa limen sijasta. Oli kuitenkin tosi hyvää, sillä siinä oli sellaista mojito-makusiirappia ja minttulikööriä viinan (kai se nyt rommia siihen laittoi) lisäksi.


Photo: Anneka

Aulassa istui joku vanhempi suomalaismies, joka kysyi meiltä: "Anteeks mutta mitä toi on kun siinä kesti niin kauan?" Hyvä oli kyllä hintakin: 8 euroa!! En tiedä löytyisikö jostain päin Viipuria sitten joku halpa juottola, mutta näiden kokemusten perusteella ei sinne kannata juhlimaan lähteä - vain ostamaan sitä alkoholia kaupasta.

Illalla mentiin sitten vielä koko porukka Salakkalahteen istuksimaan.

Photo: Anneka


Photo: Anneka


Photo: Anneka


Photo: Anneka

Eväät: votkoo ja vettä!



Kierrettiin vielä sinne lahden toiselle puolelle terassille, mutta se menikin juuri puolelta öin sopivasti kiinni, eli kuivin suin jäätiin. Lähdettiin siitä sitten pikku hiljaa nukkumaan. Oli hankala saada unta kun oli niin kuuma, mutta kun kääriydyttiin viileisiin märkiin pyyhkeesiin, niin kyllä se unikin sieltä sitten tuli.

Omituisinta oli ehkä se, ettei juuri kukaan osannut puhua englantia tuolla. Sen sijaan suomeksi pystyi asioimaan. Oli vähän turvaton olo, kun ei voinutkaan hölöttää mitää sattuu (kuten täällä Saksassa), kun joku voi oikeasti ymmärtää. Lisäksi itsellä on epävarma olo puhuessa: ymmärtääköhän tuo nyt vai pitääkö puhua hitaammin tai selkeämmin.

Kaupungin asiakaspalvelusta ei kyllä paljoa pisteitä voi antaa. Ihmiset jotenkin flegmaattisia, ja mitään hymyä on ihan turha odottaa saavansa. Mielenkiintoinen reissu oli kuitenkin - osaa arvostaa taas jotain Kouvolaakin enemmän :) ja kiva oli nähdä kaikki sukulaiset pitkästä aikaa - hyvä matkaseura oli!

Seuraavana päivänä tehtiin vielä joitain juttuja. Niistä lisää seuravassa osassa.

Summary: From Jääski (see previous post) to Vyborg. After refreshing ourselves at the hotel we went out: had glasses of beer or cider or lemonade at the "round tower" and started searching for a place to eat. We went through a park that had a cool tree with faces and a little funfair for kids. After a while of walking around we finally found a place to eat. It was ok, but not really cheap: as expensive as in Finland. Living in Berlin I haven't been used to those prices (bottle of wine 27 euros). After eating we headed back to hotel with Anneka and wanted to see Aleksi and Ville who had said they would go to the hotel nightclub. It was empty (music sounded good though!). It would have costed something to get in so we just had mojitos at the lobby. Making those took ages and they costed 8 euros. Wohoo that's a LOT! Instead of partying we joined the group and went to sit by the water and drink some cheap vodka. Customer service in Vyborg doesn't get many points from me. They don't smile and somehow seem just very tired. But all in all it was an interesting trip with good company! We left some things to do for the next day, too, so stay tuned!

2 kommenttia :

  1. Pectopah on yhtäkuin restoran. Kirjainten osaaminen kyl helpottaa kaikenlaista Venäjällä liikkumista ihan olennaisesti. Lainasanoja on niin paljon että kylteistä ymmärtää valtaosan jos vaan tuntee kirjaimet. Sitten kun osaa vielä kiitos, anteeks, kyllä ja ei, ja tunnistaa että Ж on naisten vessan merkki ja M miesten niin avot, sinnehän vois muuttaa jo asumaan.

    VastaaPoista
  2. Huh oho! Kiitos infopaketista :) Ois kyl siistii osata. Ehkä joku päivä..!

    VastaaPoista

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>