torstai 20. toukokuuta 2010



Lapsuusmuistoja

Törmäsin tähän hauskaan haasteeseen Silent All These Years -blogissa, ja päätin sen itsekin toteuttaa. Karsin myös aika paljon kysymyksistä, kuten numeroista voi päätellä.

"Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä."

1. Missä ja koska synnyit?
Pielavedellä, tai oikeastaan Iisalmen keskussairaalassa, 3.4. kello 13.14 vuonna -85. En kuitenkaan tainnut asua tuolla kuin vuoden, että en hirveästi paikasta muista. Muutettiin Savonlinnaan, jossa pikkusisarukset syntyivät. Seuraavana vuorossa oli Oulu.

Oulusta muutettiin Anjalankoskelle kun olin 5-vuotias (kuva). Muuteltiin aika paljon. Tarina jatkuu, mutten sitä nyt tässä tohdi jatkaa. (Tämän kertominen on nimittäin mun keino numero 1 karkoittaa epämieluisat ihmiset kimpustani, esim. baarissa :D)


2. Onko sinulla sisaruksia?
On, pikkusisko Anneka (4 vuotta nuorempi) ja pikkuveli Aleksi (3 vuotta nuorempi)



Otettiin aina joka joulu kuvia, joista tehtiin joulukortteja, joita sitten käytiin illan hämärässä pudottelemassa sukulaisten postilaatikoihin.


Tykättiin myös kylpemisestä! Parhaat lelut pääsi aina mukaan. Joskus meni vähän överiksi, kun ainakin Anneka ja Aleksi hakivat kottikärryillä tavaraa ammeisiinsa. Kun oltiin valmiita, huudettiin "pois tulijoitaa!"


3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Kotihoidossa. Raija-niminen täti tuli meitä hoitamaan. Ja oli tosi mukava ihminen, vaikka itse olinkin välillä vähän kauhea. Muun muassa kerran nauhoitin c-kasetille seuraavanlaisen pätkän: "Raija mis siä oot?" "Vessassa" "Ai missä?" "Vessassa" "Ai missä?" "VESSASSA!!!!" Kun olin ekalla tai tokalla luokalla, oltiin päivähoidossa erään Liisan kotona. Kukaan meistä ei viihtynyt siellä, vaan oli ihan kamalaa! Äitikin oli joinain vuonna kotona, mikä oli tosi mukavaa. Mieluisia hoitopaikkoja oli ainakin mummola:


Ja maamola/pappala (siisti päivän asu -kuva muuten):


Muistelen että serkuille oli myös kiva mennä, koska siellä oli tietokone. Ensimmäinen kosketukseni siihen taisi olla, kun kysyin siellä hoidossa ollessani, että pelattaisiinko jotain (tarkoitin tietysti lautapeliä tai muuta), ja minut ohjattiinkin tietsikan ääreen. Oli jännää!


4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Ihan ensimmäiseksi taisi tulla akvaario, johon jossain vaiheessa tuli myös vesikilpikonna Iiro Viinanen. Se kuitenkin annettiin aika pian pois kun kasvoi niin suureksi. Seuraavaksi saatiin kukin oma pupu! Voi sitä onnen päivää! Omani oli mustavalkoinen ja sen nimi oli Romi. Lisäksi oli ruskea Toffo ja harmaa Omppu. En nyt muista kumpi oli Annekan ja kumpi Aleksin. Oli aika hupaisa näky kun ne siellä perättäin loikkivat ympäri olkkaria. Jonkin ajan kuluttua nousi lisääntymistarve-epäilyt, joten kaksi annettiin pois ja Romi jäi jäljelle. En sitten muista annettiinko sekin pois, vai kuoliko peräti. Joka tapauksessa, muutaman päivän kuluttua äiti tuli kotiin uuden kanin kanssa. Se oli ruskea kääpiökani, joka oli todella arka. Anneka ehdotti että sen nimeksi tulisi Kameli. Siitä inspiroituneenä se sai nimen Kanelli. Parin vuoden kuluttua Kanelli sai seurakseen kissan Picasson. Näillä mentiin aika pitkään.


Kun muutettiin omakotitaloon tuli meille koira Merzu, amerikan cockerspanieli. Arka Kanelli-kani sai jossain vaiheessa kaverikseen vilkkaamaan ja rohkeamman luppiksen Omppu 2, vai mikä olikaan. Se ei kuitenkaan elänyt kuin vuoden. Kanelli oli tosi sinnikäs, taisi elää kymmenen vuotta. Menehtyminen ei ollut kivoin mahdollinen. Palattiin lomareissulta, niin ulko-ovella odotti pahvilaatikko jossa luki "Otamme osaa". Oli karannut naapurin puolelle ja kai saanut sydänkohtauksen. Anneka sai jossain vaiheessa Onni-nimisen marsun josta en oikein koskaan piitannut erityisesti (Se jyrsi tavaroitani!). Senkin aika koitti, jolloin jäljellä oli Picasso ja Merzu, jotka julkisesti kiusasivat toisiaan mutta salaa tykkäsivät ja nukkuivatkin vierekkäin. Kun Merzu kuoli piti sille saada seuraaja: musta kääpiösnautseri Dali. Picassolle kaveriksi nuori kolli Vinci. Nyt en kyllä muista kumpi oli ensin Dali vai Vinci. Joka tapauksessa nämä kaksi siellä on nyt jäljellä akvaarion lisäksi. Huh mikä selvitys!


5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
En. Muistan kuinka pikkusisaruksilla oli ne korokkeet ja itse jouduin aina istumaan keskellä, mikä alkoi ärsyttää jossain vaiheessa. Täten vaadinkin aina etupenkin itselleni jos vain toinen vanhemmista oli mukana.

Muistan kun otettiin tämä kuva! Koitin ottaa sellaisen "voi huokaus!"-ilmeen. Kuvan nähtyäni olin kuitenkin vähän pettynyt siihen, miltä näytin.


6. Oliko sinulla mielilelua?
Barbit! Leikin barbeilla vielä 13-vuotiaanakin. Tosin tuolloin varsinaista leikkiä oli enää hyvin vähän. Keskityttiin rakentamaan barbitaloja, nikkaroimaan sinne itse huonekaluja, tekemeään pieniä tauluja seinille ja toimittamaan sanomalehtiä ja muita barbilehtiä. Sisustamisen lisäksi tietysti myös pukemaan barbeja! Tehtiin itse vaatteita ja aika usein pidettiin barbien missikilpailu Annekan kanssa. Äiti sai tulla valitsemaan parhaan tyylin. Värjättiin myös niiden hiuksia peiteväreillä ja tehtiin hienoja kampauksia. Barbien huvipuisto oli myös kiva leikki, kun sai keksiä kaikkia kivoja laitteita - LP-soitin toimi karusellina, viritettiin nauha parvelta alas ja sitä pitkin sai laskea teippirullalla. Kylpyläretket lavuaariin oli myös kivoja samoin kuin naparetket, joita Anneka harrasti - teki oikein pikkunuotionkin retkeilijöille :D Muistan kuinka mulla todella monta vuotta pyöri semmoinen pinkki englanninlaku barbikeittiössä kakkuna.

Näiden nimiksi tuli Taylor ja Ridge! Samaisena vuonna lakkasin uskomasta joulupukkiin, kun satuin törmäämään lahjasäkkiin varastossa. Olin kyllä epäillytkin asiaa ja päättänyt selvittää mysteerin sinä vuonna.

Olihan mulla myös keltainen mopo! Hyvä väri :) Tuon jälkeen en kai olekaan ajanut millään.


Kuuluin myös Tenavakerhoon, joka oli tosi huippu juttu! Sieltä tuli aina semmoinen paketti, jossa oli puuhavihkoa ja kaikkea muuta askarreltavaa ja tehtävää. Niissä kirjoissa tai vihkosissa seikkaili Mikko ja Mari. Kuvassa Mari-käsinukke.

No legot! Kautta aikojen :) Kivointa oli rakentaa taloja ja pihoja. Tuossa olen väsännyt ilmeisesti jonkun hienon kulkuvälineen.


7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Muotisuunnittelija, vai oliko peräti huippusuunnittelija. Tykkäsin piirrellä naishahmoja pienestä pitäen ja suunnittelin myös mielelläni asuja.


11. Lempi lastenohjelmasi?
Jem and the Holograms ehdottomasti. Varmasti kyseinen ohjelma on vaikuttanut minuun todella vahvasti :) Erityisesti tyyliini. Tykkäsin myös Kauniista ja Rohkeista ja ehkä siksi halusin muotisuunnittelijaksi :) Ai niin mutta eihän se olekaan lastenohjelma. Muumeja tuskin tarvitsee erikseen mainitakaan, ne nauhoitettiin myös videokasetille.


Päivän asu -kuvaa taas: nättinä menossa johonkin kesteille.


13. Keräilitkö jotain?
Postimerkkejä, tarroja, kinder-leluja (krokoja, hippoja, leijonia, haita, mitä kaikkia niitä olikaan?!), kaikkea mahdollista Spice Girls -krääsää, muun muassa niitä valokuvia, joita sitten voitiin vaihdella kavereiden kanssa.


14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Kuvaamataito ja musiikki, varmaankin. Olin tosin kaikessa hyvä. Historiaa kyllä kammoksuin ensi tunnista lähtien. Ainekirjoitus oli ihan lemppari, kirjoitin pitkiä jänniä tarinoita mm. aikamatkustuksesta ja vampyyreistä, mutta myös siitä kuinka All Saints ja Spice Girls joutuivat samalla autiolle saarelle.


16. Mitä harrastit?
Pianonsoittoa tokasta luokasta lähtien. Se olikin ihanaa, en ollut oikein hyvä oppilas. Luvattoman usein yritin harjoitella viikon läksyt pari tuntia ennen soittotuntia. Monesti lensi nuotit pitkin seiniä, mutta kyllä se siitä sitten. Soitin monta vuotta (kymmenisen?) Mutta en silti saanut suoritetuksi kuin 1/3 pianosta ja 2/3 teoriasta.


Luin tosi paljon pienenä. Lempikirjoja oli Neiti Etsivät ja myöhemmin Pipari ja Pähkinä -kirjat, Sweet Valley High, Bertin päiväkirjat yms. Goosepumps-sarjasta pidin myös vaikka ne olikin tosi pelottavia. Etenkin "Kamala kamera". Pidin vihkoa johon merkitsin jokaisen lukemani kirjan, kirjoitin arvion ja annoin numeron.


18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Ala-asteen joulujuhlien tanssiesitykset, joissa pääsin loistamaan! Tykkäsin hirmuisesti aerobicistä ja tanssimisesta.


21. Miten perheesi lomaili?
Kesäisiin tehtiin Suomi-reissuja. Aika useasti vuokrattiin mökki jostain päin Suomea ja mentiin sinne sitten joko kesälomalla tai syyslomalla. Kyllä pari kertaa Ruotsissakin käytiin. Ja tietysti huvipuistoissa tuli käytyä kerran kesässä.

Ei tannut olle mieluisa laite.


Laivalla oli naamiaiset ja tulin yhdeksänneksi ja voitin jonkun Ilta-lehden repun.


Lempiruokaasi natiaisena oli?
Lasagne. Olin pienenä todella nirso. Kun Raija teki ruokaa, en suostunut syömään, vaan tein itselleni paahtoleipää. Taisin olla 10-vuotias kun äiti teki tacoja, joihin ihastuin samantien ja niistä tuli lempiherkkuni. Oli myös siistiä kun muut eivät tienneet kyseistä ruokaa.


Homejuusto ja muut herkut mulle kyllä maistui aika pienestä pitäen.



On tosi mahtavaa, että olen päässyt mukaan leipomis- ja ruuanlaittopuuhiin pienestä asti.


Hieno koristus!


Siitä tuli hyvä pulla!


Siinäpä oli muutama lapsuusmuisto. Pian kului aika ja olinkin jo leopardihousuinen teini yläasteella:


Mutta se onkin ihan toinen tarina...

Edit: Ainiin! Minäkin tietysti kehotan kaikkia tekemään tämän!


What is it about: Random childhood memories. Ask me if you want to know something :)

11 kommenttia :

  1. Vanhoja kuvia on kiva katella, tulee niin hyvälle tuulelle :)

    VastaaPoista
  2. Oho! Oon uus lukija ja tarkotuksena oli kommentoija vasta viimesimpään postaukseen, mut ku luin et oot asunu Savonlinnassa ni nyt oli kyllä pakko kommentoija jotain! NImittäin ite oon asunu koko ikäni (tänä vuonna täytän 20v.) Savonlinnassa ja tällä hetkellä oon jostain kesästä asti haaveillu Berliinistä - siitä syystä tätäkii lueskelen, enkä tietenkää jaksais lukee ellei siun teksti olis nii ihanan pirteetä ja lepposta luettavaa kivojen kuvien kera :) Kommentoin vielä myöhemmin lisää, mut oli kyllä hassu sattuma että ootte täälläpäin asustellu. Osaatko yhtään sanoo missäpäin asuitte, vai olitko vielä sen verran pieni ettet muista enää tms.?

    Ja pakko sekii vielä mainita, et Barbit! itellä oli kanssa niitä ja ne oli jotain nii parhaita! Itteeni vaa ärsytti ku tuntu et vaatteita ei ollu yhtään nii paljoo ku oisin halunnu, oli tylsää aina käyttää niitä samoja niillä. Tenavakerhoon kuuluin muuten myös mie! Ja miulla oli ihan samanen Mari-nukke ym. ja niitä kirjoja ja kaikkee roinaa mitä sieltä ikinä tulikaan. Ja Legot! Ah, ne oli jotain ihanaa. Muumit täälläkii videokaseteille meni, ja niitä sitte katottiin ja aina :)

    Pointsit muuten homejuustosta! Ite tykkään sinihomejuustosta (nimenomaan Aura) ihan älyttömästi, ja melkein aina ku törmää ihmisiin ni kaikki ihmettelee et miten voi syyvä jotain niinkii kamalaa ku homejuusto.

    Kaappaan tän haasteen omaan blogiini. Voi tosin olla ettei miun blogi kiinnosta sinnuu, on nimittäin aikalailla tekstipainotteista ja ehkä vähän angstista ku tykkään miettiä "ääneen" ku en osaa kunnolla puhua asioista ku kadotan punasen langan harva se hetki. Ja valokuvia on jonkullaisia, mut ei nii kamalasti ku en koskaan hoksaa ottaa kameraa mukaan kaikkialle enkä kuvata mitään arkijuttuja, tuntuu et ne olis vaan tylsä muitten mielestä - ja oon laiska. Ihmettelenkii mistä sie oikein revit tuon kaiken energian tuohon... kaikkeen. Eikä kyllä miulla lukijoitakaa kovin montaa ole. Ja tyyliltäni olen tylsä eikä siitä oo kuvia, koska on ongelmia itteni kanssa toisinaan ja oon nyt vasta alkanu toteuttaa tyyliäni - jos osaisin. Mutta kato jos kiinnostaa. Mie tästä jatkan blogin lueskela :)

    Ja kute huomaat, en osaa kirjottaa lyhyestä TODELLAKAAN :D

    VastaaPoista
  3. Moi vaan Aada! Sydämellisesti tervetuloa lukemaan ja kiitos kattavista ja kivoista kommenteistasi! On kyllä päivä piristynyt moninkertaisesti.

    En muista kyllä yhtään missäpäin asuttiin, olin jotain 3-4 vuotias, mutta joku lähiö se oli, missä oli kerrostaloja, heh.

    Vai että Berliini kiinnostaa? En kyllä ihmettele yhtään. Ootko käynyt vielä koskaan, vai muuten vaan saanut sellaisen ajatuksen? Tää on ihana kaupunki, ja sen voin kertoa, ettei paljon Suomeen palaaminen kiinnosta enää :)

    Mulla on jotenkin tuo kirjoittaminen aina vaan vähentynyt jostain syystä. Sanonkin ennemmin asiani kuvien kautta, kun se tuntuu olevan mulle tällä hetkellä luonnolisempaa. Muutama vuosi sitten vasta innostuin kuvaamisesta ja sitten rupesin vaan näpsimään enemmän ja enemmän - kyllä se jossain vaiheessa sitten tulosta tuottaa, kunhan eka opettelee kulkemaan se kamera kädessään :)

    Kyllähän tähän paljon aikaa menee, ja nytkin vähän ärsyttää kun oon aika lailla jäljessä näiden päivitysten kanssa, eikä aina oikein aikaa tai oikeaa virettä tahdo löytää. Mutta on tämä kyllä mukavaa, tämä on kun lapsi mulle. Sen kehytystä on kiva seurata ja joskus sukeltaa muistoihin ja selailla jotain vuoden takaisia juttuja.

    VastaaPoista
  4. Koskaan en oo vielä päässy käymään, tähän mennessä vasta oon käyny kerran Tukholmassa ja Kerran Tallinnassa :D
    Innostuin ku tykästyin sieltä Saksasta kotosin olevaan Die Ärzte -bändiin, ja sit yhtäkkiä pelmahti päähän ajatus et jos Suomesta ei taho löytyy oppisopimuspaikkaa ni entäs sit Saksasta, ja vähitellen se meni siihen et vois olla ihan kiva jopa asua siellä, ja sit myöhemmin se kiteyty tuohon Berliiniin ku yks DÄ-fani Singaporesta asti hinkuu myös Berliiniin opiskelemaan.

    Mut joo, varmaan pitäs koittaa kannella kameraa enempi mukana :) Kyllähä se yleensä aikasa viettää tuolla repussa mikä kulkee aina mukana, mut sit taas ei jaksa pysähtyy kuvailemaan ku kuvaan aina miljoona kuvaa ku mikään ei tunnu onnistuvan, ja sit kukaa (=äiti, siskot, iskä...) ei jaksa oottaa ku en pääse jatkamaan matkaa ku yritän saaha täydellisen terävää ja kirkasta ja oikeen väristä kuvaa :D

    VastaaPoista
  5. Minkäs alan paikka sulla on hakusessa?

    Tuo on kyllä paha, kun liikkuu porukassa ja muilla on kiire paikasta toiseen. Silloin harvoin kaikki kuvat onnistuukaan. Mutta voihan sitä silti vähän räpsiä :)

    VastaaPoista
  6. Hevosala olis hakusessa, lähemin hevosenhoitaja. Ja ravipuoleen tykästyin kesän aikana enemmän ku ratsupuoleen, ku olin tässä n. puol vuotta yhellä kivalla ravitallilla töissä työkkärin harjottelusysteemien kautta.

    Sekii tuossa on et ku Berliinissä ei taija olla pahemmin hevosalan kouluja, vaikka hevostalleja näytti olevan muutamia. Niistäkään ei kamalasti löydä mitään tietoo, ku ei välttämättä osaa keksiä oikeita saksankielisiä hakusanoja vaikka käyttäs sanakirjaa. Ja en tunne ketään jolla olis kokemusta Saksan hevospuolesta.
    Ni jos opsolla pääsis johonkii, ni sit pitäis ravata jossain Brandenburgissa tai kauvempana koulussa. Ja siitäkään en tiiä onko Berliinin seudulla miten ravitalleja, vaikka suht paljon sinne tuntuu mahtuvan kaikellaista. Kerran tosiaan ihan vahingossa löysin listan ratsutalleista mitä Berliinissä on.

    Välilä sitä miettii et pitäskö vaihtaa "alaa", mut sit ei keksi mitään kivempaa ja ku ne hepat on sen verran lähellä sydäntä. Toisaalta joku eläintarhan eläintenhoitajakii vois olla jännää hommaa. Pienenä itseasiassa ajattelin et ois kiva mennä Korkeasaareen, mut sillon jo päädyin siihen et se on liian kaukana enkä taho Hesaan. Berliinissä sekii ois lähellä, ja miksei vois tehä heppahommia sivussa.

    VastaaPoista
  7. Ravihommista en ole kuullut, mutta hevostiloja tuntuu kyllä olevan kupunginlaidoilla, vaikkei niistäkään omakohtaisia kokemuksia ole. Eläintarhoja täältä kyllä löytyy! :)

    VastaaPoista
  8. hee, nauroin! miten multa on tää menny ohi? :D

    VastaaPoista
  9. En tiiä miten on :D Mut hyvä että huvittaa!

    VastaaPoista

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>