tiistai 27. huhtikuuta 2010



Skumppailu vai jumppailu

Sunnuntai-aamuna oli tosi jännää kävellä töihin kun oli niin hiljaista, mutta jälleen kerran kaunista ja ihanan seesteistä.




Päivän asu oli tällainen jännä, mutta aika tavallinen, nopeasti valittu kokeilu:

Eipä siinä mitään erityistä tai ideologiaa ole taustalla. Ekana valitsin housut, sitten huomasin että siniharmaa toppi saattaisi sopia niiden kanssa. Jämäkkyyttä mustalla: kengät, vyö ja kauluspaita. Solmio tuli sattumalta vastaan sukkia etsiessä.


Viihdyin! Vaikka tykkäänkin pukeutua tyttömäisesti ja hameisiin, mekkoihin, niin edes pienellä tapaa maskuliinen asu tuo mulle kyllä enemmän itsevarmuutta ja rennon, pikkaisen äijämäisen olon, mistä pidän.


Meikissä samat sävyt eli vaaleankeltaista, harmaata ja mustaa. Tällä kertaa jätin alaluomen mahdollisimman luonnolliseksi.


Sinä päivänä kävi kyllä pari hämmentävää juttua. Ensinäkin se toinen niistä kahdesta leidistä työpaikalla kysyi multa saksaksi että puhutko englantia, johon vastasin saksaksi että vähän. Siis hetkinen mitenkäs se menikään? Ehkä se tuli luonnostaan, kun normaalisti kysytään että puhunko saksaa.


Toinen juttu kävi Rewen kassalla. Ostin tammenlehtisalaattia, niin se kassapoika sitä pyöritteli ihmeisään (ehkä vähän tuskissaankin) ja katsoi kysyvästi (semisti hädissään) minuun ja ihmetteli "What is this, I don't know what this is?!" Ja kerroin sille sitten sen saksankielisen nimen. Aika jännää kyllä että on otettu kassalle tuollainen poika joka puhuu englantia eikä tiedä mitä ihmiset ostaa.



Tosiaan mulla kotona odotti pari pulloa skumppaa kylmässä, mutta sitten kun pääsin kotiin, niin rupesikin väsyttämään. Hirveästi olisi tehnyt mieli mennä ulos puistoilemaan ja fiilistelemään ja KUVAAMAAN, mutta kroppa vaan sanoi itsensä irti. Piti sitten huilia siinä sängyllä vaan. Illalla sain puuskan ja vähän jumppailin, tai koitin. Samantien muistin kuinka ärsyttävää se onkaan. Lukioaikoina jumppasin monta kertaa viikossa kotona, kun piti pitää kuntopäiväkirjaa ja päättötodistuksessa komeilikin 10 liikunnasta. Erityisesti vatsalihasten tekeminen on ehkä maailman ärsyttävintä, selkä tulee hyvänä kakkosena - just ne mitä mun pitäisi tehdä. Käsien jumppaamisesta nautin kuitenkin siinä määrin, että päätin ottaa tavaksi. Päätin myös että oikeasti rupean lenkkeilemään, niin sillä saan heräteltyä muita lihaksia ja erityisesti tuon lihaskorsetin takaisin hallintaan.



Tässä nyt tämä Sarahille tehty taulu. Toiveina oli hevonen, ranta, violetti ja sininen, joista mikään ei oikein istu omaan tyyliinii. No, koitin kuitenkin. Hevosen figuurin matkin suoraan Hevoshullu-kalenterista. Käytin vesivärejä tai peitevärejä, liituja, värikyniä, jotain raaputinta ja aika monesti pesin työn. Jotain tekstiä tai muuta siihen piti saada, jotta edes jollain tapaa voisin sen omakseni tunnustaa. Päädyin sitten kirjoittamaan "Free Spirit" riimukirjaimin, ja kun siitä piti saada läpikuultava, niin käytin kirjoittimena kumia.

Oon muuten tehnyt huomion: Jos nää mun värikausien vaihdoksen jatkuu samaa rataa, niin seuraavana olisi vuorossa sininen! joka on ollu inhokki jo jonkin aikaa. On nimittäin kivasti edennyt väriympyrän mukaan: punainen, oranssi, keltainen, vihreä. Toisaalta mulla kyllä oli jo sininen/violetti kausi yläastekäisenä, kun maalasin kaapinovetkin taivaaksi... Nähtäväksi jää, elämme jännittäviä aikoja!



Sunday: Traveling to work was exciting and nice, because it was so quiet, but also beautiful. I had sparkling wine waiting for me at home, but when I got there I was too tired to go anywhere. My mind said let's go but my body said no. So I had to stay and rest. In the evening I did some exercising and decided to really start jogging. There's the painting I made for my friend Sarah (who made my dreads!) It's really not me at all, but I hope she likes it :)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>