lauantai 3. lokakuuta 2009



Supernaisen synty, tuho ja uusi nousu


Koska me muutettiin? En meinaa muistaa, kun on koko ajan ollut niin paljon tekemistä. Viikko sitten torstaina, niinhän se oli. Muuttoaamuna olin pari tuntia töissä ja sitten alkoi rumba. Onneksi meillä oli apulaisia ja uudessa kämpässä hissi - meni muutto tällä kertaa paljon kivuttomammin kuin vuosi sitten kera krapulan ja orastavan mahataudin.

Muuttoa edeltävänä päivänä olin normaalisti töissä viiteen asti. Töistä kipaisin suoraan kämpille maalaamaan keittiötä ja sen jälkeen kotiin pakkaamaan. Meni johonkin puoli kahteen kai ja siinäpä sitten heräsin pirteästi seuraavana aamuna kuudelta töihin.


Olikohan tämä vielä kyseistä edeltävää iltaa/yötä.



Tällä kertaa tehtiin muutto suosiolla kahdessa satsissa, niin ei tarvinut noitakaan hyllyjä purkaa!



Ollan käytetty samoja pahvilaatikoita muutosta toiseen. Näiden kanssa tultiin Suomestakin.

Muuttoauto saatiin palautettua siinä ennen seitsemää ja sen jälkeen ei kyennytkään muuta kuin syömään falafel-döönerin ja kellahtamaan sänkyyn. Sitä ennen kävin kuitenkin ala-kiskalta hakemassa muutoporukalle kaljaa. Tummaihoinen mieshenkilö ihasteli rastojani ja alkoi kyselemään että mistäs olen ja puhutaanko Suomessa saksaa. Kysyi, että onko mulla synttärit. Haha, ilmeisen hehkeenä olin sitten kemujani vissiin viettämässä - muuttovaatteissa lopenväsyneenä ja hikisenä.


Perjantaina yhdeksän tunnin töiden jälkeen järkkäilin kaikki keittiökamat paikoilleen. Lauantai oli maalauspäivä. Mentiin aamupäivällä maalaamaan entisestä kämpästä meidän huoneen seinät valkoisiksi. Kotona maalasin vaatekaapin mustat osat uusiksi, kun olivat niin pahoin kuluneet. Jatkoin maalailua sitten mustan ja punaisen parissa ja loin uudet ilmeet Mikon tietokoneelle, parille laatikolle, hyllylle ja kaiuttimille. Kaikkiin sai vetästä maalia 2-4 kerrosta. Siinä lomassa laitettiin Roberitin kanssa sen keittiökamat oikeille paikoilleen.


Sunnuntaina aloin työstämään omaa huonetta. Kokosin vaatekaapin. Aluksi pääsi itku, koska en tiennyt mitä tehdä, mutta lopultakin kasakin koko komeuden aivan itse. Ainoastaan pystyyn nostamisessa tarvitsin apua. Laitoin kaikki vaatteet paikoileen, samoin kenkiä järjestelin eteisen kaappeihin ja lakanat plus pyyhkeet siististi kaappiin. Ruuvasiin sänkyyn jalat ja vaihdoin kivat lakanat. Siirsin hyllyt paikoilleen ja aloin täyttelemään toista kauniiksi kokonaisuudeksi.



Supernaiseuteni oivalsin näiden kaapinovien myötä. Olin niitä muutaman päivän katsellut siinä lattialla, kunnes päätin kokeilla olisiko niitä mitenkään mahdollista laittaa itsekseen paikoilleen, kun eivät mitään kevyimpiä tai helpoimpia ole. Ja mitä kummaa - parissa minuutissa oli ovet paikoillaan. Ihme juttu...

Punainen väri on edelleen kärsinyt, ajattelin taiteilla noihin oviin jotain.


Halusin laittaa vaatekaapin tilanjakajaksi. Toisella puolen sänky ja toisella puolen Mikon toimisto. Maalasin siis tietysti tuon takalevynkin.

Alkuviikon päivistä ei ole tietoa, muuta kuin että jatkoin samoja hommia. Laitoin Mikonkin vaatteet kaappiin, roudasin olkkarin tyhjäksi, vaihdoin olkkariin pöydän ja kannoin toisen meidän huoneeseen mun pöydäksi. Järjestelin siivoustarvikkeet ja Mikon kosmetiikkavarastot siististi komeroon. Heitin pahvit meidän vamppyyrivarastoon. Samoin järjettömän makuupussi-makuualusta-kokoelman. Kömmin jopa itsekin sinne varastokoppiin järjestelemään ja täytyypä sanoa, että siellä oli varsin viihtyisää. Harmi, että on niin paljon tavaraa, että sitä täytyy pitää varastona. Siitä saisi kivan salaisen loungemajan, johon voisi kiivetä muumi-tikkaita pitkin.


Yksi päivä uudistin meidän vessan. Se oli ihan kamala. Metsänvihreä pönttö on ihan kiva, mutta halju, sairas, vihreä, paskainen tapetti jotain järkyttävää. Maalasin sen päälle siis suoraan valkoista kolmisen kerrosta. Lopputulos muistuttaa etäisesti kiviseinää, which is nice. Tuli vessasta paljon puhtaamman ja avaramman oloinen.


Alkuperäinen vessa (kuva: Robert)


Valaistunut vessa!


Ikkunalle on matkaa.


Vierashuonekin löytyy.


No onhan se nyt hauskaa laittaa Huuto vessaan.


Eilen kun pääsin töistä kerrankin aikaisemmin klo 13:00, lähdin innoissani Guruun katselemaan lamppuja. Arvioisin pyörineeni liikkeessä 30-60 min kädessäni erilaisia lampunvarjostimia, kunnes lopulta päädyin lähtemään liikkeestä tyhjin käsin. En uskaltanut tehdä päätöstä itse, ja halusin vielä zoomailla huonetta, mikä sinne sopisi paremmin. Eberswalderstrassen pysäkin ympäristössä pyörin käyden kaikki mahdolliset kaupat läpi. Muutamassa retrokaupassakin kävin. Enpä vaan tajua mitä järkeä on maksaa yli satanen jostain käytetystä lampusta, blaa. Eikä edes tullut mitään mielettömän upeita vastaan. Kävelin Schönhauseralleen Arcadeniin. Matkalla poikkesin vielä muutamassa kaupassa. Ostoskeskuskessa tuli yhtäkkiä hirveä olo. Alkoi huimaamaan ja tuntui, että ei hemmetti, nytkö se pyörtyminen tapahtuu ensimmäisen kerran. Iski siihen päälle paniikkikin, kun aloin ajattelemaan että taju lähtee ja kaadun lattialle. Ei ole kyllä koskaan aikaisemmin noin voimakasta huimaava tunnetta ollut. Yritin hengittää syvään, muttei auttanut. Pakko oli päästä rakennuksesta pois mahdollisimman pian. Jouduin kävelemään sitä alakerran loivasti nousevaa lattiaa ja tuntui kuin olisin laivalla. Rullaportaat ylös ja äkkiä pihalle. Raitis ulkoilma kyllä auttoi heti vähän. Ja se että pääsi metrossa istumaan. Thank god. Oli kyllä niin heikko olo, etten kyennyt ennen kotiin menoakaan käymään alakerran Netossa. Pelotti niin. Hissimatkakin tuntui tuskattutavan pitkältä. Kotona otin päikkärit. Mahdollisia syitä tuohon kohtaukseen olen miettinyt, ja varmaan se voi johtua joko flunssan jälkimeinigeistä, jumittuneesta hartiasta tai syömättömyydestä. Tai kaikista. Yhdentoista aikoihin illalla käveltiin Kaiser'siin joka oli puoleen yöhön asti auki. Ostettiin kaikkia herkkuja. Kotona kävin suihkussa, ja SYÖTIIN katsellessa Project Runwaytä. Huh!



On ollut parina päivänä järjettömän kylmä. Tuntuu ettei talvitakkikaan riitä. Noh, ensi viikoksi kuulemma luvattu 20 astetta taas. Ihan hyvä, tämä oli vähän shokeeraava siirtymä kesästä talveen nimittäin.


Pukeutumiseenkin olen jaksanut panostaa:


Samaa sarjaa
  • Säärystimet, toppi ja kaulakoru oma tekemät
  • Vihreä paita ystvältä peritty, mustat sammarit toiselta ystävältä
  • Mustavalkoinen hame pikkusiskon vanha
  • Musta-harmaa toppi kirpparilta
  • Rannekoru New Yorker
  • Kengät ja vyö mistä lie. Saattaisiko vyö olla serkun vanha? Kengät on kyllä ostettu.


P.S. Katsoin netti-TV:stä Suomen Muodin Huipulle ja täytyy sanoa, että jösses. Siinä missä alkuperäisversio Heidi Klumeineen ja Tim Gunneineen on ihanan leppoisa ja hyväntuulinen hengeltään, oli tämä Suomi-versio kovin kalsea, totinen ja kökkö. Taustamusissa ja leikkauksessa olisi ennenkaikkea parannettavaa. Huh! Ehkä kuitenkin sitä tulen katsemaan, kunnes netti-TV:n käyttö muuttuu mahdottomaksi ulkomailla (niin käy aina).



Something: I have been very busy moving, working and renovating our new home. I really enjoy being in a hurry and doing lots of things, but this time it just got too far - I was in a shopping center when I really felt I was going to faint. It didn't happen but I felt horrible. Maybe the reason for that feeling was that I was still feeling weak after flu, not eating enough and that I have a ache in my back/neck. Finnish Version of Project Runway was... interesting, a bit clumsy and awkward compared to my all time fav the original one with Heidi Klum and Tim Gunn!

Project moving was much more successfull this year than last year. This time we had an elevator! Made it much more easier. I also want to thank everyone helping - we couldn't have done it without you! Kiss-kiss! When I bought the beers for you, a man asked me if I was having a birthday. Hmmmm.... I suppose I was looking and smelling something spectacular.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>