tiistai 1. syyskuuta 2009



Pikajunan ääni kuuluu

Tänään oli ensimmäinen työpäivä. Työympäristö ja kanssatoverit vaikuttavat oikein mukavilta, ja se on tärkeää se. Tämän viikon joudun opettelemaan ohjelmia ja muutenkin keräämään infoa, mikä tuntuu aika raskaalta, mutta tietysti palkitsee sitten kun oikeisiin hommiin alan. Olen vaan tänään ollut ihan poikki. En ole pariin yöhön saanut nukuttua kunnolla ja lisäksi on pitänyt juosta kaupungilla asioilla. Tänäänkin selkä hiestä likomärkänä juoksin töistä suoraan Bürgeramtiin. (Oli ihan liian hiostavan kuuma päivä). Olin virastolla 1,5 tuntia ennen sulkemisaikaa ja taas ovessa oli lappu, ettei tänään otettaisi ketään enää vastaan. Ärsytti, koska sama oli käynyt mulle eilen, kun olin seillä tuntia ennen. Päätin kuitenkin marssia sisälle ja infoon, jossa onnekseni oli mukava työntekijä, jolle sanoin tarvitsevani verokortin. Nainen sanoi minulle suoraan, että"joo, mutta tänään ei mahdu enää." Onneksi minulla sattui olemaan passi ja Anmeldung-paperi kädessä, sillä ne nähtyään hän sanoi, että "voinhan nopeasti katsoa" ja otti kyseiset dokumentit. Sitten hän meni viereiseen huoneeseen ja hetken päästä palasi verokorttini kanssa. Ai että olin iloinen. Kerrankin paikallinen byrokratia sai suun hymyyn.



Lauantain Piknik-asua:

Housut ja paita kirppikseltä. Ensimmäistä kertaa mieleeni juolahti pukea tuo varsin avaran kaula-aukon omaava paita sinapinkeltaisen poolotopin kanssa, ja kas, sehän näyttikin kivalta. Kaulakoru lahja, mutta tiedän että Mauerparkin sunnuntai-kirpparilta ostettu. Valkoinen vyö ryhditti kivasti ja sai valkoiset sukat näyttämään harkituilta.



Silmämeikin värit poimin suoraan puserosta. Keksin myös sattumalta uuden rasta-kampauksen. Tein napakat letit molemmin puolin, lähtien vähän korkeampaa. Väänsin ne ensin sojottamaan ulospäin, jolloin näytin Peppi Pitkätossulta. Rastaletitpäivä pysyvät noin muodossaan ilman kiinnitystä. Kun käänsin letit pään taakse tuli siitä tuommoinen söpö kampaus, josta sainkin oitis kehuja kahdelta miespuoliselta (!) ystävältä.

Lauantaina ohjelmassa oli tosiaan kauan sitten sovittu puisto-piknik hyvien ystävien seurassa. Päivä oli vähän sateinen, mutta eihän se niin vaarallista ollut. Istuttiin ison puun alla sateensuojassa. Ei ollut mikään lämpöinen ilta myöskään, mutta onneksi oli viltti mukana ja sisäistäkin lämmiketta:

Tykkään tuosta kirpeästä omenalikööristä. Se maistuu ihan sellaisille rinkula-karkeille.



Tarjoilut oli kivat ja hyvät.


Tänään mulla olikin ihan tyhmät vaatteet ja naama haisi tiskirätiltä. Aina ei voi onnistua. Pusipusi!

P.S. Oho anteeks, nyt tuli varmaan sekavaa höpinää. Yritän keksiä jotain hauskaa ja mielenkiintoisempaa loppuviikoksi.

Muistakaa äänestää ja osallistua palautekyselyyn!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>