maanantai 7. syyskuuta 2009



Citizen of Planet Paprika

Aluksi vuodatusta Saksan byrokratiasta (jos ei kiinnosta, voi ohittaa ensimmäisen kappaleen):

Ausländerbehörde on ehkä kamalin paikka, mitä tiedän. Eräs ystäväni luonnehti sitä maanpäälliseksi helvetiksi, työkaverini vertasi keskitysleiriin. Ulkomaalaisia kyykytetään ja juoksutetaan sata-nolla. Virkailijoilla ei ole pienintäkään auttamishalua, sen sijaan he haluavat päästä ihmisistä eroon mahdollisimman pian. Kävin kyseisessä virastossa viime viikon torstaina, sillä tarvitsen Freizügigkeitsbescheinigung-todituksen Krankenkassea (sairasvakuutus) varten. Kyseisen dokumentin saavuttamisen pitäisi olla vallan simppeli tehtävä, vaan jostain syystä siitä on tehty mission impossible. Torstaina tosiaan menin sinne kera tarvittavien dokumenttien: työsopimuksen, anmeldungin ja passin. Täytin siellä lomakkeen ja jouduin maksamaan 30 snt passin kopioimisesta. Asian piti olla sillä selvä ja melkeinpä huokaisin helpotuksesta, kunnes virkailija sanoi minulle, että käsittelyssä menisi kahdeksan viikkoa. WHATAA!? En todellakaan pystyisi odottamaan 8 viikkoa vaan tarvitsisin paperin heti. Virkailija alkoi selittämään, että hakemuksia tulee niin paljon ja blaablaablaa. Siihen hämmästelin, että aijaa, poikaystäväni sai ainakin paperilappusensa samantien. Jotain se siinä vielä yritti selittää ja minä taas jankkasin että ihan totta hei tää on kiireellistä. Sitten hän sanoi, että no kiirellisissä tapauksissa voi mennä tuonne (viittilöi kädellään). Hetkeksi taas ilostuin, sillä viittilöidystä suunnasta Mikkokin oli omansa saanut. Vaan eipä onnistanut minua vieläkään - ei ristinsielua missään, eikä tietysti mitään jonotusnumeroitakaan tarjolla. Infotädiltä menin vielä pyytämään apua, hän tietysti sanoi, että pitää mennä siihen isoon huoneeseen, jossa olin aluksi ollut, mutta selitin, että kävin jo siellä enkä voi odottaa viikkoja. Täti kysyi mistä maasta olen ja katsoi listastaan mihin mahdollisesti voisin mennä. "Mutta ne jotka siellä työskentelee ovat jo kotona" sanoi hän. "Teidän täytyy tulla maanantaiaamuna uudelleen". Järkyttyneenä lähdin sitten itkien kotiin. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita, aaargh! Nooh, tänään sitten menin sinne taas ydeksältä aamulla. Liian myöhään. Infotäti halusi tunkea minut taas sinne isoon odotushuoneeseen, ja kun selitin että viimeksi minulle kerrottiin jostain huoneesta, johon voisin mennä suoraan, tämä vain levitteli käsiään. Vähän avitin naikkosta ja osoitin sen nenän alla ollutta listaa. "Olen Suomesta, siis näköjään minun pitäisi mennä huoneeseen z2". Nainen jotain hymisi ja totesi, ettei siihen huoneeseen enää olisi jonotuslappuja. "Se kun on niin suosittu." "Tulkaa huomenna 6.30" (Virasto aukeaa 7:00). Tippa linssissä lähdin siitä sitten pois. Takaani kuulin sentään lausahduksen "Olen pahoillani." Eli sinne huomenna siis. Saa nähdä miten tämä kafkamaisuus saa loppunsa.



Sitten muihin polttaviin aiheisiin. Toissa viikonloppuna poikettiin ystävämme luokse juomaan parit kaljat ennen kivoihin bileisiin siirtymistä. Koska nälkätila alkoi yltyä, kokkasi ystävämme nopeasti spagetti-paprika-wokkia. Se oli niin nannaa, että oli pakko jäljitellä sitä kotonakin.


Eipä siinä oikeastaan muuta kuin kopallinen valkoisia suippopaprikoita, pari sipulia ja purkki herkkusieniä. Kerrankin osasin olla maustamatta liikaa. Lisäpotkua majoneesista ja sambal oelekista.

Paprika-himoani oli yllyttänyt myös tämä hullu biisi, jonka kuulin radiosta eräänä iltapäivänä:




Viikonloppu oli kerrankin rauhallinen ja rentouttava - hyvää ruokaa, kylpemistä ja leffoja. Katsottiin mm. Brüno (aika paska mielestäni, ehkä odotukset oli liian korkealla, kun niin moni oli kehunut), Drag me to hell (ihan hyvä kauhupätkä) ja District 9 (se oli ihan kiva). Parasta oli kuitenkin katsoa kolme ekaa jaksoa Project Runwayn uusimmasta kaudesta. Tällä kertaa mallien karsinta on siirretty omaan 20 minuuttiseen ohjemaansa Models of Project Runway :D



Lauantain kotiasu muodostui housuista ja paidasta (vou!). Molemmat kirpparilta.



Koska syksy sateineen on vihdoin saapunut tänne eteläänkin, sain pukea kauppareissulle ihanan keltaisen toppaliivin, joka on ihanalta ystävältä peritty. Siihen kuuluu siis irroitettavat hihat. Tuskin maltan odottaa talvea, että pääsen oikein kunnolla tuota pitämään!


Herkuteltiin pari päivää tortilloilla. Jonkun verranhan tuo fajitas maksaa enemmän, kuin perus-safka, mutta voi siitä ainakin kerran vuodessa nauttia.

Tällä kertaa jauheliha-mössöön tuli myös tomaattipyrettä, sipuli, puolikas chili, pari valkosipulinkynttä ja tacomauste-pussi. Muita täytteittä: tomaattia, vaaleaa lollo-salaattia, jalapeñoja, juustoraastetta, creme fraichea, guacamolea.


Puolikkaasta chilistä ei ollut kyllä mihinkään. Olisi pitänyt laittaa kaksi kokonaista. Vähintäänkin.


Aika hyvää oli silti.



Tein hienon tortillan taittelu -ohjeen. Oikeastihan tuota täytettä tulee mätettyä ainakin tuplasti, jolloin toki taittelutehtävästä tulee haasteellisempi. Syömisestä nyt puhumattakaan.

Hei muuten! Mulle on näillä näkymin tulossa aika helppo arvonta viikon päästä. Voisiko muutama muukin antaa palautetta (linkki löytyy tuosta oikealta puolen), jotta saisin elämääni vähän jännitystä. Kiitos.

Loppuillan ohjelma: suihkun kautta nukkumaan. Ehkä on silti pakko pelata vielä vähän Fashion Warsia Facebookissa. Olen vihdoinkin löytänyt siis harrastuksen. On Farmvillekin ihan kiva. Kerran näin puussa marjoja ja ajattelin välittömästi, että tuohon pitäisi klikata "harvest".

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tee mun päivä ja jätä kommentti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>