lauantai 12. tammikuuta 2019

Last Days of Summer



Heti alkuun informatiivinen tiedotus: Oon ruokavaliossani tyystin siirtynyt täysjyväpastaan (spagettiin), villiriisiin ja proteiinileipään (siis vaaleiden tovereidensa sijasta). Ja se on tehnyt tosi hyvää. Kehollisesti ja mielellisesti.


Oli aika pitkästä aikaa sotkea väriä päähän.




Näkevätkö silmäni oikein - oliko se leipäjuustosalaatti kera popcornein? (ja vegepihvin). Ruuanlaitto tuntuu edelleenkin kivalta ja terapeuttiselta puuhalta, lähes poikkeuksetta.


Investoitiin kärpäslätkään. Mutta ei sille sitten vissiin ollutkaan käyttöä.


Ampiaisten joukkoitsemurha. (Jos tulevat kotiini kutsumatta sisään ja päätyvät hukkumaan tarjoamaani viiniin, niin ihan itseään saavat syyttää.)


Suuri tarve rillutella, juhlia aamuun.




(Menin eilisillä silmillä kattoo Fuck Parade -teknoparaatia, mutta ei se startannutkaan ajallaan, niin että pakko oli myöntyä ja hipsiä kotiin nukkumaan.)


Tasapainoksi välillä vähän rauhoittumistuokioitakin.





En ehtinyt suppaamaan kuin kaksi kertaa. Tuli loppukesän (joku vois käyttää sanaa syksy!) vilpsakkuus ja aikaisemmin laskeutuva aurinko. Mutta olihan sekin jotain. Mielen liplattelua.


Lähitienoolle avattiin suomalainen baari mustikkalonkeroineen.



Hektistä eloa. Yritin muistaa aina välillä istua omaan hiljaisuuteen. Sulkea silmät ja hengittää.



torstai 20. joulukuuta 2018

Pitkä, kuuma kesä, jonka kerran elää sain


Kesäiset arkivapaat on kyl kivoi. Voi maleksia puistoteitä pitkin. Nähdä uusia ja vanhoja tuttuja. Tehdä kesäjuttuja.



On tilaa hengittää, hyöriä pyöriä ja esim. uida.

Löydimme kesäuimalan lokerikoista monta unohdettua euroa.


Korianteri kukoistuksessaan. Tänä vuonna minulla oli hyvät siemenet.


Henkilökohtaisia syitä ja seurauksia. Levontarpeen korostumisia.


Nimipäivänä skumppa-vesimelonicocktailit ja pelihetkiä.





Polttavia lounastaukoja. 


Töissä oli sinänsä kiva käydä, koska viileys.



Christopher Street Day koitti. Minä humalluin, hankin rusketusraidat ja ajauduin paikallisen sanomalehden nettihaastatteluun oikein loppukaneetiksi.








Kerran suunnattiin töiden jälkeen Wannseen biitsille, jonne Urban Sports Club -jäseninä päästiin ilmatteeksi ineen.




Se oli kuuma päivä, yksi niistä kymmenistä. Vesikin oli jotenkin myllättyä ja normaalisti ihana hiekkapohja kuumuudesta kai liejuuntunut.


Mutta kylmä kalja virkisti!


Ei pystyn olee. Sijoitettiin ilmastointilaitteeseen. 


Sain onnea. Purkki ei auennut, mutta jotain kierähti sisälläni.


Tabula rasa ja tulevaisuus

Viikonloppu-humputtelua ja hupsuttelua. Aina vaan.

Mutta syödäkin pitää.





Ja siis juoda, totta kai






Uusi järjestys ja kodinhoito-goals:


Aina loman lähestyessa pitää suunnitella ruokailunsa tarkoin. Eihän jääkaappiin sovi jättää mitään pilaantumaan.





Ja sit tää läks Suomeen elokuiselle kesälomalle! Siitä tarinointia matkablogissa taas jossain vaiheessa - ehkä piankin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>