keskiviikko 10. helmikuuta 2016



Loppiaistakauma: 3d-minigolfia, kelkkamäkeä ja mainiot pitsakestit


Loppiaisena matkattiin illansuussa etelämpään, eli Lichterfeldeen. Ei muuten oltu kaukana Berliinin rajasta ja vähän tuntuikin siltä kuin olisi ollut ulkomailla. Koska olihan siellä vähän erilaista.

Siellä treffattiin kaveripariskunta 3D-minigolfin merkeissä.


Itse asiassa kyseessä oli ihan vallan "UV-valosaari" Schwarzlichtinsel Berlin.  Siellä oli myös 3D-keilausta ja laserpeliä tarjolla. Ja leppoisa meininki: oltiin jonkin verran myöhässä, mutta heppu sanoi, että ei mitään väliä: saatiin käyttää just sen verran aikaa kun tarvittiin.



Juotiin siis ensin oluset. Mietittiin, että millastahan se 3D-minigolf voi oikein olla, kun eipä sitä oikein muissakaan formaateissa ole tullut pelattua... Mutta paljastui, että peliin kuului kämpit erikoislasit, joiden ansiosta ratojen ja seinien koristelut saivat ihan uusia ulottuvuuksia.







Ihan siisti homma vaikka pojat voittivatkin. Jälkkäriksi lähdettiin kelkkamäkeen planetariumin kukkulalle.



Ja iltapalaksi vielä steglitziläistä pitsaa, joka olikin ehkä kaupungin mainiointa. Sarah soitti paikkaan ennakkoon tiedustellakseen ovatko he myös ravintola vai pelkästään toimituspalvelu. Kuulemma molempia, joten mentiin sitten sinne syömään.


Eihän se nyt oikeasti mikään ravintola ollut! Mutta oli siinä tyyliä omassa rauhassa aterioida kera jaakaappikylmän, muovimukeista nautitun punkun, jonka pitsamies kävi naapuribaarissa avaamassa.

Ja sitten metrolla kotiin nukuksimaan. Mulla oli ihanat pitsanjämät messissä, mutta annoin ne yhelle reippaalle ja sympaattiselle kerjäläispojalle, koska olenhan hyvä ihminen.


Voi miten kiva ilta!


sunnuntai 7. helmikuuta 2016



Keskitalven kohokohtia


Vuodenvaihteen tienoohan oli leutoakin lämpimämpi.



Eräänä aamuna löysin maton uumenista eläimiä.


Ja sieltä täältä erivärisiä ilmapalloja. Hetken mielijohteesta päätin antaa kullekin elikolle oman ilmapallon ja samalla pitkästä aikaa harjoittaa pikapiirrustustaitojani.



Amaryllis puhkesi kukkaan.


Hypistelin joululahjaksi saamaani lompakkoa, jonka uumenista löytyi lahjakortti, jonka päätin lunastaa heti oikeanlaisen tapauksen netistä löydettyäni.



Minun kylpytakissa pitää olla pitkät hihat ja helma, huppu ja taskut. Ja siinä pitää olla myös kiva kuosi, mieluiten kukallinen. On suunniteltu monena viikonloppuna saunareissua, mutta ei olla ehditty tai se ei olekaan tuntunut oikealta ajatukselta siinä hetkessä. Kylpytakin korkkauskertaa paranee kai odottaa vielä.

Vakkari-Lieferando-vietnamilaismesta, josta tykätään tilata sapuskaa, muisti meitä viimeksi näin persoonallisella paketilla:


Sitten tuli kylmyys.


Teki mieli vaan pysytellä kotosalla. Lämmittää luita ja ytimiään viinillä ja hiilaripitoisilla aterioilla.


Penneä, paistettuja herkkusieniä ja kasviksia. Ja vuohenjuustoa.


Alisen lihabullissa oli mm. sinihomejuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. 


Lohipasta näytti melkein munakokkelilta. 


Uunijuurekset rokkaa! 

Yhtenä viikonloppuna otettiin projektiksi Mikon paprujen lajittelu. Siinä meni oikein näppärästi koko viikonloppu.


Toisena viikonloppuna laitettiin kämpän koneet kuntoon! 


Siinä samalla piti vähän sisustusta säätää. Ja värjätä hiukset.


Käytiin kanssa Mauerparkissa piuhoja metsästämässä. Löydettiin yksi. Ja salmiakki-lakritsikoju.



Yleisesti tammikuussa stressasin ja paniikkihäiriöoireilinkin vähän. Mutta sitten tajusin ottaa iisisti. Hyväksyä ettei kaikkea voi tehdä yhtäaikaa. One step at a time.

Olen vähentänyt alkoholin käyttöä ja valvomista. Toisinaan rauhalliset lauantait ovat tuntuneet vähän levottomilta. Mutta sunnuntaista minä pidän. Siitä kun on aikaa laittaa kaunis aamiainen ja keittää kunnon teet. Kun voi kaikessa rauhassa makustella ensi siemausta ja hymyillä sen hyvyydelle.



On tehnyt mieli kasviksia. Tai ainahan ne nyt on mielessä. Mutta sillä tavalla, että ei oikein liha ole aina maistunut. Mieluiten söisin vain kasviksia. Kasvikset on ihania.



lauantai 23. tammikuuta 2016



Martti-Mimosa


Enpäs olekaan muistanut esitellä perheemme uusinta tulokasta, joskin onhan tuo kuvissa jo vähän vilahdellut. Mietin tuossa jokin aikaa sitten, että Ahti kun on täällä usein ihan yksikseen pitkät päivät, niin olisi varmaan kiva, jos sillä olisi seuraa. Ja toisaalta, olinhan bongannut tämän pään myöskin jo jonkin aikaa sitten erään askartelukaupan ikkunassa.

Tuumasta toimeen siis. Piti kalenterista selvittää mikä olisi paras päivä pään kotiuttamiselle. Minusta Mimosan päivä kuulosti hyvältä.


Mutta sitten Mikko tuli kotiin ja sanoi, että eihän tuo ole Mimosa vaan Martti!


Joten Martti-Mimosa sitten.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>