torstai 13. marraskuuta 2014



Lokaa ja kuita


Eräskin lokakuinen viikonloppu alkoi aika hienosti kun saatoin palata kotiin kera Suomi-kantamusten.

 
Oli Ruispuikuloita, Viljatyttöjä, Auraa ja chilitonnikalaa. Jopa muutama lehti ja parit kengät.

 
Lauantaiksi olin kaavaillut brunssin kahdelle.

 
Halusin hyödyntää rahkapurkin ja parit banaanit, joten tein pikkulettuloisia, jotka nautittiin vadelmien, smetanan ja granaattiomenansiementen kera.

 
Tein itse ananas-lime-sitruuna-inkiväärimehua ja tokihan brunssiin kuuluu skumppa. Ihan kivasti lähti liikenteeseen se lauantai siis. Illemmalla lähdettiin pyöräyttämään pikku-turistikierros sukulaispoppoolle. Oli sopivasti Festival of Lights meneillään niin odoteltiin sovinnolla hämärän saapumista (vaikka eipä sitä kyllä näihin vuodenaikoihin paljoa tarvitse odotella...)

 
 
 
 
Seuraavalla viikolla seuraavat kujeet, kuten Aura-hodarit kera salaatin, paahdetun sipulin ja chili-majoneesin.

 
Halloween-maskin harjoitteluun käytin koko edeltävän viikonlopun - meidät oli kutsuttu naamiaismaisiin kemuihin perjantaiksi.

 
 
Emme viipyneet kauaa (kahteen, kolmeen kuitenkin). Olin aika väsy työviikon jälkehen ja kävinpä vielä uimassakin ennen bileisiin suuntaamista. Lisäksi ei kiinnostanut bailaaminen ei sitten yhtään, mutta tokikin oli ihanaa nähdä muutamaakin tyyppiä.

Oli kiva kun lauatainakin saattoi tehdä juttuja ja niinpä lähdettiin pikku kävelykselle vaan.

 
Photo: Mikko
 
Joku oli ihan huolella ja ajatuksella tuherrellut. En yleisestikään kannata sotkemista, mutta tämä sai hymähtämään.

 
Lauanatai-illan herkut: alkoholitonta skumppaa (kun sellainen jääkaapista löytyi - ei kylläkään omaan käyttöön aluntein ostettu, ehei nyt sentään!) ja jättimuna:

 
 
Ostin suloisen pehmeää suklaalikööriä. Kaunis etiketti saa sen maistumaan aika ihanalta.

 
Sunnuntailounas.

Halloweenina menin töihin keskipäiväksi. Siinä missä muut vetää Halloween-lookin päällensä työpäivän päätteeksi, meikä ainakin haluaa laittautua kotona ajan kanssa. Lisäksi minusta on kiva piristää kanssamatkustajia aamupäivätuimaan. 

 
Tänä vuonna nyt ei tullut mitään sen kummempia reaktioita: U-Bahnlaiturilla vanhempi mies ohikulkiessan tuijotti minua ja huikkasi naurahtaen, että "mieletön look!", S-Bahnissa nuorempi mies koitti vaivihkaa ottaa kuvaa ja S-Bahnista ulosastuttuani tuli portaissa vastaan perhe, jonka pikkutyttö osoitti minua innoissaan ja huudahti "Pelle!"



Aktiviteettien ystävä kun olen, niin sain firman Halloween-kemuissa houkuteltua muutaman muunkin maalattavakseni.

 
Mentiin Kaffee Burgeriin, jossa maksoin itseni sisään, kävin viemässä kamat narikkaan, ostin kaljan ja siinä vaiheessa tuli viimeistään fiilis, että hitto ei minuu nyt kyllä hotsita täällä olo yhtään. Niinpä hain kamat narikasta ja kävelin kotiin, jossa ojensin sen kaljapullon Mikolle. Niin.

Pelleasulla lohkesi muuten asukisan voitto töissä! Kiitos kuulunee karsastaville piilareille. 


Translation: in October
  • some of my relatives visited Berlin. They brought me Finnish bread, blue cheese and chili tuna. It made me happy.
  • I prepared Saturday brunch at home for two.
  • we went for a little stroll to show around Berlin to our guests. It happened to be the festival of lights as well.
  • what else, well all in all I didn't much feel like partying till morning. Instead I wanted to concentrate in food and walking. and make-up.
  • at our company Halloween party I managed to convince a few people to let me do their make-up. Funfun!

lauantai 8. marraskuuta 2014



Kamalaontti

 Asukokoelma - Halloween edition

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 3. marraskuuta 2014



Kasvin uusi nousu


Kesäkauden jälkeen keittiön kasvi oli taas ylettynyt ja ulottunut entistä pidemmälle. (Mietin tässä muuten just, että harmi kun ei olla keksitty tapaukselle parempaa nimeä, mutta Kasviksi me sitä ollaan aina kutsuttu.)

 
Ei viitsitty enää tehdä kattoon lisää reikiä kiinnitystä varten, joten päädyttiin toisenlaiseen ratkaisuun ja käytiin Obista hankkimassa neljä bambukepakkoa ja kerä keltaista narua.

Photo: Mikko

Photo: Mikko
 Ja noin ikkääs syntyi meidän keittiöön sopiva kehikko.

 
 Ennen kiinnityspuuhia pikalounaaksi sushia ja Heinekenia.

 
 
 Ja minä olen ihastunut tämän matejuomatölkin designiin niin. 

 
Photo: Mikko
Reunoista kiinni kattoon ja kasvi siihen jänskiä rinksuloita avuksikäyttäen. Voilà! Nyt on pojan taas hyvä edetä.

 
 
Translation: Project kitchen plant

lauantai 1. marraskuuta 2014



Älä puhu mulle hiljaa rakkaudesta - mä en kuule jos sä kuiskaat

Vastauksia kysymyksiinne

Kysymyksiä tuli iso läjä, kiitokset niistä, rakkaat lukijani! Koitan nyt parhaani mukaan vastailla teille.


Miksi muutit/muutitte Berliiniin?
Meillä sattui molemmilla olemaan pari samaa unelmaa: päästä pois Kouvolasta ja toisaalta joskus asua Berliinissä. Päätettiin sitten yhdistää nämä kaksi ja lähteä matkaan.

Osaatko kuinka hyvin saksaa?
En erinomaisesti mutta ihan hyvin.

Olitko opiskellut saksaa ennen kuin muutit ja kuinka paljon vai opitko saksan kielen vasta siellä?
Aloitin opiskelun kasiluokalla ja kirjoitin lyhyestä saksasta E:n (lukion päättötodistuksessakin 9). Näillä eväillä ajattelin polleasti, että kyllähän minä tämän handlaan, vaikka pari vuotta tuosta opiskelustakin oli. No, toisin kävi: ei se sitten ollutkaan niin helppoa - ekana vuonna puhuin oikeastaan vain englantia. Vuoden kuluttua pääsin Cimon kautta Leonardo Da Vinci -ohjelmaan ja sitä kautta parin viikon kielikurssille joka teki kyllä terää. Vuoden parin kuluttua tästä olin työttömänä, jolloin paikallinen työkkäri sponssasi ensin puolen vuoden työelämään suuntaavan saksakurssin ja sen jälkeen vielä normaalimman jatkokurssin, josta sain kouraani B2-paperit. Tällä hetkellä teen töitä englanniksi ja saksaksi, mutta ei mun saksa edelleenkään ole täydellistä. Kehitystä toki on hidastanut alunteinkin se fakta, että kotona puhutaan keskenämme tietty suomea.



Mihin matkustaisit jos saisit vapaalipun kaikkiin maailman kulkuvälineisiin?
Kuun painovoima voisi olla ihan siistiä käydä kokemassa. Olisi kanssa ihan kiva sanoa, että on käynyt maailman huipulla, että jos joku helikopteri heilauttaisi Himalajalle. Jos sitä saisi enemmänkin reissata, niin esim. New York, Japani ja Thaimaa  kiinnostaisi. Mihinkään syvien vesien sukellusveneisiin en uskaltaisi.



Mikä on sun elämäsi tarkoitus?
Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kasvaa. Löytää. Oppia. Kokea. Olla onnellinen.

Oletko onnellinen? 
Arvioisin, että vähintään 60% ajastani vähintään 80% onnellinen, joten lienen! Onnellisimmillani olen kun olen saavuttanut jotain, luonut jotain tai liikkunut. Toisinaan mulle tulee vähän pimeämpiä kausia, jolloin ei oikein mikään meinaa kiinnostaa.


 

Paitsi: 


Onneksi ne kuitenkin väistyvät tieltä kunhan ymmärrän kohdella itseäni, kehoani ja mieltäni paremmin.


Mikä on sun lempipaikka?
Kirkas, kaunis, lämpötilaltaan sopiva ja suhteellisen tyyni vesi.

Lempimaku? 
Hyvän, itsetehdyn ruuan ja siihen sointuvan viinin sinfonia.

Lempituoksu?
Loppukevät / alkukesä


Blogin perusteella näyttää että pyrit elämässäsi 'Downshiftaaman' ja olemaan aika lailla irrallaan oravanpyörästä. Tai en tiedä, saattaahan teillä töissä olla hektistäkin. Meinaan vaan että ajatteliko jatkaa samalla linjalla niin pitkään kuin mahdollista, vai oliko sinulla jotain kunnianhimoisia tulevaisuuden suunnitelmia? Etkös ollut useamman ällän YO? Tarvittaessa varmaan menestyisit hyvin jossain korporaatiohelvetissäkin.
Hauska ajatus. No ensinäkin, E:n paperit. Ei sillä, että minulla mitään kummempia suunnitelmia olisi, mutta täytyykö kunnianhimoisuuden liittyä työelämään? Haluan tehdä työtä jossa olen hyvä, josta nautin, jossa minua arvostetaan ja jossa ympärilläni on loistava työyhteisö ja mukavat työkaverit. Ja sellaista minulla on tällä hetkellä. Välillä on kyllä hektistä, mutta sellaistahan se nyt on ja pikku työstressi on ihan hyvästä. Minulle riittää, jos edellämainittujen lisäksi voin tienata sen verran, että voin syödä niin kuin haluan ja silloin tällöin tehdä jotain kivaa. Ura ei todellakaan ole minulle tärkeintä elämässä.

Miltä tuntuu katsella ihmisiä yleensä alaviistoon? 
Vaikea sen kummemmin analysoida kun ei ole kokemusta muustakaan, mutta joskus sitä tuntee itsensä kömpöksi amatsoniksi.

Kuinka paljon sinulla ja Mikolla on ikäeroa? 
8 vuotta.

Jos olisit sinkku, näkisitkö että voisit olla pysyvässä parisuhteessa tai jopa perustaa perheen tatuoidun, bodatun, saksalaisen äijä-äijän kanssa? 
Eeeenpä usko, koska äijä-äijä. Ei minua myöskään viehätä liian bodatut miehet (sopivasti lihaksisuus on kyllä oikein jees). Tatuoinneilla ei väliä. Saksalaisuus epäilyttää.

Spit or swallow? Viini on luotu nieltäväksi.



Mitä teet työksi? 
Työskentelen isossa, kansainvälisessä firmassa backofficessa - vähä niikö talouspuolella.

Oliko muutto ulkomaille hankala? 
No ei. Ja juu. Ei se nyt niin hankalaa ole - sen kun muuttaa vaan. Eka vuosi oli kylläkin haasteellinen. Me kun käytännössä muutettiin tyhjän päälle. Vaan kaikesta selvittiin ja tässä ollaan nyt!

Maailman kaunein asia? 
Rakkaus kaikissa muodoissaan. Olkoonkin kuinka tahansa kliseinen vastaus, mutta parempaa ei ole.

Kenet haluaisit tavata? 
Olisi hienoa päästä aikamatkaamaan ja tavata omat vanhempansa vaikka parikymppisinä. Tai itsenä lapsena. Jos se ei olisi mahdollista, niin sitten ehkä Retrolissun.


Miten kuvailisit suhdettasi päihteisiin? 
Ristiriitainen, ailahteleva.

Kyseenalaistatko koskaan runsasta alkoholinkäyttöäsi? 
Kyllä.

Vaikutat olevan usein kipeänä, oletko miettinyt että se voi johtua kovasta juomisesta? 
Olen, mutta juomista isompana pahana pitäisin sivuryökäleitä nimeltänsä kännitupakointi ja järjetön valvominen. Ja lisäisin kuvioon vielä stressin, niin jo on ihan kelpo alusta sairastumisille. Olen tätä lähiaikoina pohtinut enemmänkin ja vakaasti päättänyt yrittää kaikin keinoin muuttaa pinttyneitä tapojani.

Tuleeko sulle koskaan morkkiksia?
Tulee. Jos on aihetta. Ei ole kovinkaan usein.



Suosikki kirjasi? 
Boris Vian - Päivien Kuohu

Vinkkejä ulkomaille muuttamisesta haaveilevalle?
Paras vinkki: Lähde! Muuta! Siinä ei oikein voi hävitä: jos siellä ulkomailla onkin ikävää, voi aina palata takaisin Suomeen ja kokemuksen jälkeen sitä ehkäpä osaa kotimaataankin arvostaa enemmän. Jos ulkomailla kuitenkin viihtyy niin avoimesta asenteesta on aina iloa. Ja että on utelias ja uskaltaa.



Mitä alaa olet opiskellut? 
Lukion jälkeen opiskelin matikkaa Helsingin yliopistossa huikeat 2 kk. Sitten siirryin KyAMKiin viestinnän pariin. Tykkäsin ekasta vuodesta tosi paljon kun sai tehdä kaikkea: graafista suunnittelua, verkkoja, AV:ta ja sitä yhteisöviestintää, johon tokana vuonna sitten piti syventyä, ja joka ei siinä vaiheessa tuntunutkaan omalta jutulta. Kahden vuoden jälkeen keskeytin opinnot ja läksin Berliiniin.

Teetkö koulutusta vastaavaa työtä? 
Niinnoniin, heh. Taitojani vastaavaa kyllä. Numeroja joudun katselemaan paljon ja ajattelemaan loogisesti. Ja kuuluupa sitä viestimistäkin toimenkuvaani aika paljon.



Berliinin/Saksan parhaat puolet? 
Puhun Berliinistä, sillä minulla ei juuri ole kokemusta muualta Saksasta ja lisäksi kuulemani mukaan ei pitäisikään yleistää. Berliinissä parasta on suvaitsevaisuus, ja rento ilmapiiri vaikka kyseessä on suurkaupunki. Luontokin on lähellä (paljon puistoja, vesistöjä, metsääkin). Täällä on halpaa sekä mieletön aktiviteettitarjonta. Aina löytyy uusia juttuja ja paikkoja. Berliini inspiroi mutta on jo itsessäänkin luova.

Kaipaatko Suomea? 
En vuosiin kaivannut muuta kuin ihmisiä, mutta sittemmin olen alkanut kaipaamaan itse Suomeakin. Lähinnä luontoa ja perinteitä. Joitakin ruokia ja juomia, mutta muuten enpä juuri.

Entä voisitteko kuvitella palaavanne Suomeen? 
Tällä hetkellä ajatus tuntuu ainakin epämiellyttävältä.

Haluaisitteko joskus lapsia? Kasvattaisitteko lapset mieluummin Saksassa vai Suomessa.
Juuh. En näe mitään syytä, miksi pitäisi muuttaa lapsen tähden Suomeen.



Mikä on onnen salaisuus? 
Niinkun yksi Ismo sanoi: "Jos kauneus on kuitenkin olemassa / Ihan tavallista, käsinkosketeltavaa / On katsottava tarkkaan ja kumarruttava / Sillä kauneus on pientä ja matalaa." Sama pätee onneen.

Uskotko ufoihin? 
Ei tässä maailmankaikkeudessa yksin olla, sehän on selvä.

Missä näet itsesi 10 vuoden päästä? 
Maailmalla.

Lempi aikasi vuorokaudesta? 
Vaihtelee. Riippuu päivästäkin! Tuntuu, että olen iltaisin virkeimmilläni. Toisaalta pidän auringonnousuista, vaikken ole aamuvirkku - no, talvisin arkiaamut on tästä syystä ihan jees.

Millainen on täydellinen viikonloppusi?
Semmonen että kokee jotain uutta, on vähän liikuntaa, saa täydellistä ruokaa, ja on herisyvää seuraa. Pikku seikkailu voisi olla poikaa. On hauskaa eikä tuu krapulaa.



Ai niin tosiaan, milloin meinasit ottaa vastaan tämän poseeraus haasteen - kysyn vaan? :) 

Tosiaan. Edelliseen kysymysten ja pyyntöjen kinuamis -postaukseen yhtenä vastauksena sain haasteen poseerata viidessä eri asennossa (Näitä on neljä, koska viides linkki ei enää toiminut. Pahoitteluni!):


Niin. Kiitos muistutuksesta! Vastauksena kysymykseen: Nyt!


Tää oli oikeestaan vaikka kuinka hauskaa! Ei muuta kun lisää poseeraushaasteita vaan kehiin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>