lauantai 9. kesäkuuta 2018

Que whät

 Maaliskuun kohokohtia


UMK - Saara Aalto edition. En ollut oikein varma kuinka asiaan suhtautua. Mieltä olin useampaakin. Mutta eväät olivat kohdillaan ja roséviinikausi parhaimmillaan.

Töissä suunnittelemamme joogahuone ja rentoutushuone alkoivat vihdoin päästä täyteen kukoistukseensa.


Joskus vielä treenaan power movereita tuolla. 



Joskus vois väsyttää. Ja kuinka ihmeitä voikaan tehdä kymmeneksi minuutiksi silmien ummistanen.


Upeet lamput löydettiin!

Tiimi-ilta: väsättiin tacoja kollegan kotona. Paljon kivempaa kuin ravintolassa tai baarissa istuminen.





Kevät saapui ja ensimmäinen lämmin sunnuntai. 



Oli vaatteidenvaihtobileet. Tein salaattisikuriveneitä. Vegaaniversiossa korvasin sinihomejuuston hyvin suolatulla avokadolla - olikin melkeinpä parempaa kuin alkuperäisversio!




Hävyttömästi laimoinlöin liikuntaa. Kävin koko kuussa vain kerran uimassa, kerran jumping fitness -tunnilla ja kerran strong by zumbassa. Vähän jotain kevyttä  kotijumppaa ja venyttelyä. Mutta ehkä vähän enemmän kävelyä ja yleistä hyötyliikuntaa.


Syömiseen tuli kai sen sijaan panostettua. 





Kasvikset ja proteiinin lähdeet valokeilassa edelleen.

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Jos voisin, purkittaisin hetkiä auringossa


Mikä voisikaan olla ihanampi tapa aloittaa maaliskuu, kuin vaahtokylpy!




Kylpytakki päälle, maski naamaan ja parvekkeelle vilvoittelemaan.


Vaikka edelleenkin vilpsakat pakkassäät hallitsivat, oli siinä hetkessä ja paikassa jotain ihanan keväistä  - suorastaan kuuma auringon säteissä.


Brunssiaika! Äidin maagista munakokkelia, juustoja, ituja, tomaattisalaattia, tuoreita mansikoita ja ananasta. Ja tieysti mimosa jos toinenkin!



Istuttiiin ja nautittiin siinä hyvä tovi. Otettiin erä Suomi-tietokilpailua. En nyt just muista miten siinä oikein kävi, mutta meikäläiasellä oli vähintäänkin vahva avaus.

Lähdettiin liikenteeseen. Oli jonkin verran luppoaikaa vielä käsissä, niin päätinpä sitten viedä vanhempani jättimäiseen naamiaiskauppaan hassuttelemaan. (Deiters, Alexin lähellä - suosittelen!)



Käytiin tottuneeseen tapaan meksikoilaisessa lounaalla. Söin täyteläisen maissikeiton ja olipa se kyllä aika hyvää, vaikka ravintoarvot lienivätkin alaarvoisehkot. Mikko liittyi seuraan ja päästiin ottamaan seuraava skaba, nimittäin keilaus. Meidän tiimi kyllä vei sen, joskin canastassa syntynyttä piste-eroa oli hankala kiriä kiinni.

Viimeinen laji, yatzy, siirryttiin suorittamaan baarin puolelle.



Noo, ei mennyt ihan nappiin se. Syytän näppyläistä tarjotinta. Ne olympialaiset hävittiin siis kuin mitkäkin apinat. No mutta, iltapala-jälkkäriksi vielä tytöt vs. pojat canasta meillä. Minusta tästä kuvasta näkee hyvin kuka oli koko aika tilanteen päällä:


Perjantaina ilmestyi pullatoimitus oven taakse. Keitin kahvit ja teet.


Lähdettiin aurinkokävelylle!




Välillä pistäydyttiin Kastanienalleen pikku butiikeissa. Lounaalle päädyttiin pitkittyneen harkinta-ajan päätteksi johonkin rauhallisessn soppa ja pasta -mestaan.


Linssikeitto oli kelvollista, mukavasti lämmitti. Chai latte täydellistä.

Varsinaisena etappinamme oli luonnontieteellinen museo, jossa olinkin aikaisemmin vieraillut kymmenisen vuotta sitten. Muistelin, että olisi ollut hieman mielenkiintoisempi kohde, nyt se jäi jotenkin vienoiseksi pettymykseksi. Vaikka kyllähän siellä toki katselemista riitti.


Erityisesti purnukkakokoelma, joka ei ollut edelliskerrallani näytillä:













Yritettiin löytää suomalainen kivi, mutta ei näkynyt. Saattelin vanhempani laukkuineen taksille ja jatkoin kohti kotia. Seuraavaan näkemiseemme olikin vähemmän aikaa kuin saattoivat kuvitellakaan...!

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kulttuuria ja kulinarismia berliiniläisittäin


Kolme kuukautta ja 50 astetta sitten saapuivat vanhempani pikku Berliini-visiitille. Tapasimme vilpoisena maanantai-iltana hotellinsa liepeillä, josta suuntasimme ratikalla lempiravintolaani (kyllä, olihan kyseessä toinen kertani kyseisessä paikassa) 1990 Vegan Livingiin.



Makumatka sai kiitosta osakseen. Hyvillä mielin, ravittuna oli oikeastaan ihan mukava hissukseen kuljeskellä RAW Geländen poikki S-Bahnille.




Läksin vielä vieraskylpemään, kun jotensakin kurkkukipuinen ja vilustunut olo. Dm:stä haettiin vaahtoavaa flunssankarkoituskylpyöljyä ja muuta mukavaa ja edullista!


Tiistaina käväsin vielä töissä, loppuviikon olinkin ottanut vapaaksi. Kohtasimme Eberswalderstrassella ja siitä suunnatiin yhteistuumin tuopposille Zum Starken Augustiin.


Kaupan kautta meille kokkailemaan mango-cashew-feta-punakaalisalaattia ja (vege)pihvejä ja chillailemaan ja vähän pelailemaan. Pitihän olympialaiset polkaista canastalla käyntiin.


Keskiviikkona päivän ensimmäisenä kohteena oli Urban Nation - ilmainen nykytaiteen museo, missä en ollutkaan aiemmin vieraillut. Oikeastaan koskaan kai kuullutkaan, mikä vähän nolostuttaa, mutta kylläpä olen hyvilläni, että tuli nyt käytyä! Niin siistejä juttuja!







Lähdettiin siitä etelään päin kohti David Bowien kämppää. Aurinko paisteli ja ilma oli varsin raikas. Etsittiin lounaspaikkaa, mutta ei oikein löytynyt mieluisaa. Oltiin melkein määränpäässä, kun löytyi kelpuuttamamme meksikolaisravintola Zapata tien toiselta puolen.



Oikein jees. 



Siinä hän asui. Oikeastaan pääkohteemme noilla kulmilla oli Bowien kantakahvila Neues Ufer, joka niillä kellonlyömin avautui.


Tilattiin tarkkaan valikoidut kakunpalat, jotka eivät sitten koskaan saapuneet. Kahvit ja teet saatiin sentään. Joskin itseäni selkeästi nuorempi kahvilatyöntekijä halusin ensin tiedustella ikääni (onhan kyseessä tila, jossa sisätupakointi on sallittu). Hölmistyneenä hämmästelin, että siis kuinka vanhako minä olen? Epäröiden vastasin 32, äidiltäni varmistusta hakien :D Tyttö sanoi minun vain näyttävän hyvin nuorelta.



Lämmin tee teki ihan hyvää kurkulleni. Ääneni oli nimittäin melko lailla poissa flunssasta johtuen.
Uudelleen hiotttiin loppupäivän suunnitelma ja otettiin metro East-side-gallerylle. Muurin sillä puolen varjossa oli ihan järkyttävän kylmä. Mutta selvittiin!



Matkan varrelle sattui iso rakennus, jossa mainostettiin olevan näyttely: Kunstraum Kreuzberg. Piipahdettiin tsekkaamaan.


Nykytaidenäyttelyhän sieltä paljastui. Ilmainen! Hämmennys.




Kun niitä kakkuja ei kerran saatu, niin mentiin siitä sitten vohveleille. Olin Grouponista hankkinut kahdelle hengelle alekupongit Wonder Waffeliin. Ei hitto, minkälainen prosessi olikaan valikoida kahdelle hengelle täytteet ja pieleenhän se menikin kun jotenkin yritin ja ymmärsin kahdet täytteet samaan aikaan ilmoitella.


Joo, olihan se, melkoinen pommi! Eipä paljon sokerihammasta jäänyt kolottelemaan. No, tulihan nyt kerran koettua, ja oli toi oma nimi tuossa kiva.

Illalla sitten canastan jatkot. Ei auttanut portviinitkään, kun meidät rökitettiin.


Kevennykseksi vähän mini.kickeriä.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>