torstai 17. toukokuuta 2018

Yhtymäkohtia


Le peruna

Nukkumaan mennessä olin hakenut perunan jääkaapista ja Salen muovikassin. (Alise 17 v.)

Haluaisin viinikellarin. Ja perunoille kans. Mutta oikeastaan rakastan kattojen yllä elämistä. Omassa rauhassa, ylimmässä kerroksessa häärimistä, voiden milloin tahansa sukeltaa ihmisvilinään kaupungin sydämessä. (Alise 32v.)


Leikittiin viikonloppuna taideterapiaa, ja siinä piti yhdessä tehtävässä sukeltaa teiniminän ajatuksiin.


Otin silloisen viiden vuoden päiväkirjani avuksi. Aikamoista settiä. Siitä saiskin kirjoitettua Skam-kauden jos toisenkin.


Paljon on tullut kasvettua ja aikuistuttua, mutta jotkin asiat ne vaan pysyy mukana. Kuten perunat.


Laskeskeltiin just roposia. Näin tiukoilla ei ollakaan oltu naismuistiin. Sijoitin perunasäkkiin.


Papalla ja maamolla oli paljon perunoita. Mutta minua kiinnosti tuolloin vielä enemmän herneet. Muutaman vuoden iässä pääsin isovanhempieni kanssa laivaretkelle Legolandiaan! Muistelen valmistautuneeni reissuun täyttämällä reppuni herneenpaloilla.


Herneiden tuoksu pinttyi kankaaseen. Vuosia, vuosia myöhemmin kävi myös jonkin sortin toinen reppuäksidentti - en muista oliko se herneenhaju vai mikä, mitä koitin teinihajuvettäni repun uumeniin suihkimalla peitellä, mutta tilanne vaan paheni. Voi imelyys!


Tuoksuissa piilee vahvimmat muistot. Pitäisi alkaa kerätä noita tuoksumuistoja. Haluaisin itselleni tuoksumuistokokoelman! Pieniä, sieviä purkkeja.


Tuoksut ne on hankalia kaapata, mutta niin on tuntemuksetkin. Kosketus ja miltä se tuntuu.


Mulla tuntuu just nyt tosi hyvältä. 


Luulin olleeni kaikki aistit auki, mutta ehkä en sitten ollutkaan. 


Tärkeintä on kuunnella sisintään ja keskittyä nimenomaa siihen tärkeimpään. Koska sisimmälläkin on paljon tarinoita kerrottavana. Siinä voi joutua hukkaan ajatusten tiheässä kasvustossa.


Unelmia kohti, itselleen armollisena pysyen - siinäpä mukava elämän ohjenuora. 


P.S. En ole mikään perunafani, jos niin ajattelitte, mutta tiettyä arvostusta löytyy kyllä.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Valo, viini, väsymys. Haiskahtaa keväältä.


Siinä on jotain hienoa, kun ei enää tarvikaan herätä pimeyteen.


Kävin vihdoin viimein testaamassa ilmajoogan. Eihän siitä ollutkaan puhetta kuin muutaman vuoden jo ollut.



Oli kivaa! Hämmentävän helppoa oikeastaan. Menin toistekin.


Perunoita olen syönyt silloin tällöin, mutta karsinut valkoisen pastan ja riisin ruokavaliostani. Toisinaan täysjyväspagettia ja luonnonriisiä, mutta muutoin vaan juureksia lisukkeena. Hyödyntänyt erilaisia kasvisproteiineja. Se sopii minulle!


Joskus joutuu olosuhteiden pakosta vähän joustamaan. Esim. jos saa mainospostissa kupongin, jolla saa paikallisesta huonekaluliikkeestä ilmaisen skumpan ja edukkaan kakkupalan.


Kyllä kelpasi! Hienot maisematkin:





Kävimme trampoliinihallissa (Jump House) - olin saanut nimittäin jokunen vuosi sitten työkavereilta lahjakortin: tunnin pomppimiset kahdelle hengelle.


Oli se vähän pelottavaa, hauskaa toki, mutta minä olen enemmän Jumping Fitness -tyttö. Siinä pystyy tilanteet hallitsemaan vähän paremmin :D


Juhlia. Sellaisia, jotka siirtyvät paikasta toiseen mukanani. Kaikki irti - seuratkaa kärkiryyppääjää.



Työpaikalla avautui uusi osio, jonne paistaa aurinko! My precious, päivien pelastus.


Luin siinä tauoillani kirjankin. Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua. Varsin kelvollinen.


Tein kevätsiivoilujen ohessa palapelin. 




Euroviisukausi! Tänä vuonna kun ei hirveän laaja UMK ollut, niin päätin seurailla eri maiden karsintojen finaaleja. Iloa ja ohjelmaa riitti näin useammallekin viikonlopulle. Parhaat putoajat päätyivät omaan Spotify-soittolistaansa.


Täytimme yksitoista vuotta. 


Sen kunniaksi romanttinen illallinen kotosalla: linssi-feta-tahinitäytteiset kesäkurpitsat (resepti meikän ruokainstassa) ja (seitan) steaksit. 


Oli leffan tiimi ensi-ilta ja sen jälkeen kuulemma huikeet paardit. Mutta minä menin kotiin nukkumaan - olenhan töissä käyvä ihminen.


Väsyin. 


Ajattelin, jospa hiustenvärjäys vähän piristäisi.




Suuret suunnitelmat, mutta huuhtelu teki lopputulosesta paljon harmonisemman. Musisoitiin Annin kanssa yksi ilta ja se oli ihanaa! Sit mentiin Zur Quelleen. Joo.


Ihana valo.



Firman talvibileissä puitteet oli kivat, kasvisruoka vähän keskinkertaista, mutta viini virtaavaa.




Ja niin alkoi olla helmikuu taputeltu.

Kohti kevättä ja voimistuvaa valoa!


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Tammi Jammi



Kippis ja kulaus vuodelle 2017 - olit ihan ookoo. Viskiä ja salaattia ja geometrisia kynsitarroja. 



Vuodenvaihteen juhlintaan kuului drinksuja,  kissoja ja teknoa. Ilotulitukset katsastettiin kollegan kattoterassilta - ei huono.




Tänä vuonna olen jopa odottanut maanantaiaamuja. Sain nimittäin siskoltani ihan käsittämättömän joululahjan: kasan kirjeitä - yksi vuoden jokaiselle maanantaille. Olin parjannut maanantaita ja hän oli sitten miettinyt, kuinka voisi auttaa kohentamaan maanantaiden asemaa mielessäni. Kuinka mieletön idea!


Joskus kuoresta saattaa paljastua kirjeen asemesta jotain muutakin, kuten vaikka lemppariarpa. Tästä kyseisetä muuten pamahti viiskybää!

Olin hankkinut kotiimme henkilökohtaisen kuutamon, joka vihdoin saapui tammikuisia iltojamme valaisemaan.



Veljeni saapui kaupunkiin juhlistamaan merkkipäiväänsä. 



Heitettiin mm. melkoisen legendaarinen yatzy-kierros:


Parasta vapaapäivissä on brunssin mahdollisuus.  


Nimenomaa itse tehdyn. Ravitsevan, raikkaan ja herkullisen. 


Käytiin suorittamassa steampunk-henkinen pakohuone Final Escapessa. Meni niin täpärille, että ihan kauhistuttaa.


Kaljakaupan kautta meille pelaamaan Illuminatia pitkästä aikaa! Senefelderplatzin ja Rosa-Luxemburg-Platzin välimaastossa on älyttömän valikoiman omaava Flaschbierschop. Meikäläisen ostoskoriin valikoitui suklaaporteria, sitruuna-timjami gosea ja hasselpähkinä alea.



Tuliaisiakin nautittiin. Niinä päivinä tuli myös jokunen Metro-peli pelattua. Minä voitin ne kaikki! Jotenkin vaan olen (toistaiseksi) voittamaton kyseisessä pelissä. Eikä Mikko ehkä enää koskaa halua pelata sitä "tyhmää peliä".



Niinä päivinä oli myös järkyttävän kylmää ja viimaisaa ulkona. Eikä ajatus kaljakorin ronttaamisesta meille niin älyttömästi houkutellut, vaan eipä hätää! Saahan sitä oluttakin tilattua kotiinkuljetuksella. Durst Express toimitti meille 90 minuutissa korillisen juotavaa, vieläpä ilman toimituskuluja. Kyllä nykyaika on hienoa.




Ravinnon suhteenkin edettiin mahdollisimman mutkatonta reittiä pitsat tilaamalla.



Kaikki tämä siksikin, että piti säästellä vähän energioita illan tanssisuoritukseen!



Kivaa oli!

Sunnuntai koitti.


Paljon onnea vaan ja daimkakku.

Illalla pöytävaraus The Birdiin.



Kasvisburgerinsa Lousy Hunter saa kyllä meikältä hyvät pojot. Melkoista settiä!


Vielä piipahdettiin malkaisevilla Zum Starken Augustissa. Kortinpeluu kiinnosti, muttei ollut pakkaa mukana. Käväisin matkan varrella jokaisessa spätissä kysymässä löytyykö pelikortteja valikoimasta. Lopulta tärppääsi!


Tuprutteli sitä luntakin välillä. Mitä turhuutta. Eikö ne lumet voisi sijoittaa joulukuulle ja sitten tulisi se kevät? Jokavuotinen toiveeni.





Käytiin äänestämässä ja samalla tsekkaamassa suurlähetystön Suomi Design -näyttely.


Passin umpeutumisen lähestyessä oli aika pystyttää kotistudio ja taltioida itselleen uusi identiteetti.


Semmoiset muutokset onkin ihan hyvästä. Sievoinen aikuistuminen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
 
>